•Raped•

Luku 13 • Nathan?

Monta viikkoa kului. Pojista ei kuulunut mitään. Varmaan pitivät hauskaa jossain ja olivat unohtaneet minut täysin.

"Kaunokainen, minun täytyy käydä asioilla, tahdotko kaupasta jotain?" mies kysyy ällöttävällä äänensävyllä.

"Ei kiitos", vastaan hymyillen.

Mies nousee vierestäni antaen vielä suukon poskelleni. Tuo pörröttää hiuksiani vielä ennen huoneesta lähtöä. Hymyilen tuolle niin leveästi kuin pystyin, siihen asti kunnes tuo lähti huoneesta. Kun ovi naksahtaa kiinni, kaivan kännykkäni patjan alta ja avaan sen lukitusnäytön.

6 lukematonta viestiä

Avaan ilmoituksen. Kaikki meidän ryhmästämme. Avaan keskustelun.

Kevin: Ed, ooks kunnossa?

Kevin: Meil on jo osa suunnitelmasta valmis!!

Kevin: Mut pari juttua puuttuu vielä...

Kevin: ED KUOLIKS SÄ!?

Kevin: Ootko sää kunnossa!?

Kevin: Saatiin Nathan auttamaan

Nathan... NATHAN!? Miksi helvetissä mä haluaisin sen kusipään apua. Jäin tuijottamaan näyttöä.

"Mitä sä teet!" kuuluu ovelta. Mies seisoo ovella. Shit...

"M- Mä... Tota", yritän mutta sanat juuttuvat kurkkuuni. Miehen ilme oli vihainen. Pettynyt. Tuo nähtävästi luotti minuun. Mies kävelee vihaisena viereeni. Nappaa puhelimen, ja katsoo näyttöä. Tuon ilme oli entistä vihaisempi. Mies paiskasi puhelimen sängylle ja tarttui minua ranteeseen kiinni. Tuo veti minut pois huoneesta. Yritin estää miestä, mutta olin liian heikko päästäkseni irti tuon otteesta. Mies oli minua kolme kertaa suurempi ja vahvempi. En pärjäisi tuolle vaikka kuinka yrittäisin.

Mies raahasi minut portaista alas. Meinasin kaatua monta kertaa, mutta pysyin pystyssä. Jotenkuten...

"M- mihin sä viet mut?" uskaltauduin kysymään. Mies pysähtyi. Tuo kääntyi minuun päin vihan vallitessa tuon kasvoilla.

"Luotin sinuun! Ja nyt saat rangaistuksen siitä, että petit minut!" mies huutaa  ja pystyin näkemään kun tuon silmät muuttuivat veren punaisiksi.

"R- rangaistuksen?" änkytin.

"Kyllä! Rangaistuksen! Niikuin ennenvanhaan!"

Muistot tulvivat mieleeni. Rautainen ovi... Teräaseet... Köydet... Kaikki, mitä tuolla huoneessa oli, muistui kirkkaana mieleeni. Yritin kyynelten valuessa kasvoillani irtautua miehen otteesta, mutta tuo oli edelleen vahva. Olin kuitenkin adrenaliinin vallassa vahvempi kuin normaalisti. Mies ei pystynyt liikkumaan minun riuhtoessa itseäni irti. Yhtäkkiä ovi vieressämme läimähti auki... Nathan?