Kävelen Nathanin vieressä mutkaista ja kivistä polkua. Puita oli jokapuolella. Tämä paikka on keskellä ei mitään. Olemme olleet koko matkan aivan hiljaa.
"Miksi sä pelastit mut? Ku tarkemmin ajattelee, nii olisit jättänyt mut ihan mielelläs sinne", kysyn hiljaisuuden keskeltä.
"Totta, mutta kun mä kuulin mitä sulle oli käynyt, en halunnut että jäät sinne", Nathan kertoo ilme värähtämättä. En voi uskoa että tuossa pojassa on jotain hyvää. Hetkinen...
"S-sä kuulit mitä m-mulle kävi?" änkytin pysähtyen.
"Se mikälie Chris kertoi mulle", Nathan sanahti. Kiva, nyt Nathan tietää... Ja se kertoo varmasti koko koululle siitä. Pitikin mennä hankkimaan vihollinen tollasesta jätkästä jonka KAIKKi tuntee. Voi vittujen vittu.
...
"Sun kaverit odottaa sua tuolla", Nathan kertoo kääntyen ympäri.
"Mut... etkö sä tuu? Sä kuitenkin olit loppujen lopuksi se joka mut pelasti", kuvittelisihan sitä että tuollainen jätkä haluaisi sen kunnian.
"En. Mee sä vaan. Mä olin vaan vähä auttamassa", Nathan sanoo hymyillen. Poika lähtee kävelemään poispäin.
"Hei Nathan!" huudahdan tuon perään.
Poika kääntyy minuun päin.
"Kiitos", kuiskaan kääntyen salaman nopeasti ympäri. Lähdin kävelemään suuntaan jossa Nathan kertoi ystävieni olevan. Pysähdyn nurkalle, jonka toiselta puolelta kuulen puhetta. Henkäisen syvään. Kävelen poikien taakse pysähtyen Chrisin kohdalle. Kopautan Chrisiä olkapäälle. Poika kääntyy minuun päin.
"Eddie", poika kuiskaa vetäen minut tiukkaan halaukseen. Kyyneleet pyrkivät ulos silmistäni pojan puristaessa kehomme toisiinsa kiinni.
"Luojan kiitos sä olet kunnossa", Chris kuiskaa silittäen selkääni hellästi. Kuulin tuon äänestä, että poika itki.
Kuulin erittäin kovaäänistä itkua takaamme. Kevin.
Chris irrottautui minusta päästäen Kevinin juoksemaan suoraan syliini. Tuo puristi minut melkein hengiltä.
"MULLA OLI NIIN IKÄVÄ SUA!" poika huutaa itkien.
"Nii mullaki sua", naurahdan.
"Rakas mäki haluun halata sitä!" Alex huutaa Kevinille.
Vastahakoisesti Kevin irrottautuu minusta ja Alex siirtyy tuon tilalle.
"Vaikkei sitä ehkä uskois, mullaki oli ikävä sua", Alex kuiskaa yrittäen piilottaa itkun äänessään.
"Niin mullakin sua."
VOUS LISEZ
•Raped•
AléatoireKuukaudet vierivät, mutta kipu ei lakannut. Katselin itseäni peilistä. Olen laihtunut. Arpia on jokapuolella. Ja kasvoni ovat kuolon kalpeat. Olen kamalan näköinen. Tahdon pois täältä. Tahdon pois täältä kamalasta paikasta, jossa olen majaillut 16-v...
