Confusing love~finnish

Jatko bileet (Jayden)

Minun oli pakko puhua Lucylle. Halusin välimme olevan hyvät, vaikka luultavasti se mahdollisuus oli mennyt jo. Halusin yrittää silti joten päätin bussissa jo että aion puhua hänelle.

"Oot sä nyt aiva varma? Tai siis aika kuuma blondi on tuollakin nuotia paikalla" Diego sanoi minulle samalla kun kävelimme tyttöjen mökkiä päin.

"Jayden?" Hän jatkoi, mikä sai minut pysähtymään Diegon eteen.

"Älä vittu enää jatka okei?" Sanoin ilmeettömänä ja lähdin yksin mökin ulko-ovea päin. Minua suorastaan ärsytti Diegon sinnikkyys siitä että jättäisin asian vain olla.

Astuin sisälle ja olin melkein törmätä liila hiuksisen tyttöön.

"Sori" sopersin ja lähdin hänen ohi.

"Ei se mitään" tyttö huusi perääni vielä ennen kuin hävisin portaat ylös.

Ainoa ongelma oli se ettei minulla ollut hajuakaan mikä huone hänellä oli. Se oli ehkä 60 jotain jos oikein kuulin.
Menin kaksi kerrosta ylös enne kuin olin käytävällä missä oli 60-80 huoneet.
"Vittu" sanoin yksin turhautuneena.

Laitoin kädet farkkujen taskuun ja kävelin katsoen tarkasti ovia ympärilläni.
Yhtäkkiä takanani ovi aukeaa räväkästi ja sieltä tuli ulos Ama nauraen hänen takanaan kaksi tyttöä ketä en ollut nähnyt ennen.

Hän katsoi minua hymyillen ja käveli sitten pois. Jäin katsomaan hänen perään ihmeissään. Miksi hän ei tullut luokseni?

Pudistin vain päätä ja yritin miettiä minkä numeron opettaja huusi Laylalle ja Lucylle.

Se taisi olla 69? Menin oven eteen minkä vieressä oli pieni hopeinen kyltti "69"

Raavin niskaani ja yritin kerätä rohkeuteni. Mitä jos hän alkaa huutamaan minulle? Se olisi reilua minulle, mutta...

Enne kuin ehdin edes alkaa koputtamaan ovi aukesi ja Lucy käveli suoraan rintaani päin.

"Sori.." hän aloitti, mutta lopetti kun huomasi minut edessään.

Siinä se oli minun hetki. Tilanne mitä olen odottanut. Voisin pyytää anteeksi. Kertoa miten en tarkoittanut mitään mitä sanoin. Kertoisin miten oikeasti välitän hänestä vaikka en ole tuntenut häntä kuin vain ehkä kuukauden?

Rakastin noita silmiä. Rakastin noita kasvon piirteitä ja voi miten rakastin tuota ääntä.
Rakastin sitä miten hän nauraa, sitä miten hän nauraa minulle ja minun vitseille.
Hän ei ole kuin muut. Hän... hän on minulle paljon tärkeämpi.

"Itseasiassa ei mitään" tyttö sanoi ja käveli ohitseni käytävälle. En ikinä myöntäisi kenellekään, mutta kaikki mitä Lucy sanoo minulle vihaisesti tekee uuden viillon sydämeeni. Sellaisen mitä ei voi parantaa kuin vain sama ihminen kuka teki sen. Sellaisen mikä vain pysyy siellä tuoreena ja verisenä.

"Lucy" sanoin ja tyttö kääntyi katsomaan minua ilmeellä "no!"

Nielaisin ja laitoin kädet takin taskuun.

"Mä tota noin...." aloitin ja kun huomasin Lucyn viha suru katseen minun piti laskea katseeni etten vain murtuisi.

Yritin saada sanoja, mutta tuntui siltä kuin kurkkuni olisi turvonnut.
Yskäisin pienesti ja avasin suun
" mä oon pahoillani" sanoin viimein ja nostin katseen nähdäkseni tytön reaktion. Hän näytti siltä kuin olisi alkamassa itkemään.

Lucy siirsi katseen seinille.

"Mä oon pahoillani siitä miten mä oon käyttäytyny ja huutanu sulle" sanoin ja aloin kävelemään tyttöä päin. Vihdoin hän siirsi silmänsä omiini.

"Okei" hän vastasi hiljaa, kuin yrittäen selvittää mitä hänen aivonsa sanoisi seuraavaksi.
"Saat anteeks" tyttö jatkoi ja aloin hymyilemään.

"Oikeesti?" Kysyin varmistaakseni onneni.

"Joo saat, mut me ei olla enää väleissä"  hymyni romahti. Juuri hetkinen sateenkaari ylläni muuttui nopeasti sade pilviksi.

En ehtinyt mitään sanoa kun Layla tuli käytävälle.

"Lucy tule jo!" Hän huusi ja pian olin käytävällä yksin. Se oli kuin suolaa haavaani. En rehellisesti edes tiedä mitä odotin? Totta kai hän ei halua olla enää väleissä.

Pari minuuttia myöhemmin kun olin ollut riittävän kauan käytävällä hiljaisuudessa päätin lähteä enne kuin joku opettaja huomaisi. Kävelin koko matkan pois katse maassa ajatellen miten vitussa elämäni toimii?

*****

Olimme Diegon kanssa nuotio juhlissa, mitkä opettajat olivat järjestäneet. Minua hieman jopa nauratti miten opettajat yrittivät saada ihmisiä tanssimaan tuloksetta.

Suurimman osa ajastani tosin meni Lucya katsomiseen. Hän ei kertaakaan edes vilkaissut puoleeni ja se tuntui kauhealta. Se oli sellainen tunne kuin joku pakottaisi vetämään puukolla vartalosi iholle syvät viillot.

Pian opettajat ilmoittivat että kaikkien piti mennä mökkeihin nukkumaan. Oppilaat alkoivat lähteä pois.

Diego selitti jotain isästään, joka yritti kalastaa jotain isoa kalaa tai jotain samaan aikaan kun kävelimme mökkiä päin. En ole niin varma liittyikö se hänen isäänsä tai kalaan.

Ennen kuin olimme mökkimme luona eteemme tuli sama liila hiuksinen tyttö.

"Hei jatkot on tuolla metsässä mökillä" tyttö selitti ja osoitti metsää mikä oli takanamme.
"Jos haluutte tulla?" Hän vielä jatkoi kysymyksellä.

"Mistä me tiietään ettet haluu sarjamurhata meitä?" Diego kysyi vitsaillen.

"Noh kai teiän täytyy vain luottaa muhun ja tulla pitää hauskaa" tyttö vastasi ja vilkaisi minua. Sen jälkeen hän lähti edestämme.

"Totta hitossa mennää!" Diego huudahti riemuissaan luultavasti siksi koska hän luuli että täällä ei pidettäisi bileitä. Rehellisesti minäkin luulin täällä olevan vain nörtti porukkaa.

"Cmoon miten se tyttö voi olla sulle noi tärkee?" Hän kysyi kun huomasi oloni olevan surullinen. Se oli tosiaan vitun hyvä kysymys. Jos vain tietäisi vastauksen.

Kohautin vain olkapäitäni ja kävelin pojan ohi mökkiin.

****

Ei kestänyt kauan kun olin jo tupakka suussa ulkona matkalla salaperäiseen mökki bileisiin. En yhtään sitten yllättyisi jos meidät oltaisiin murhattu pimeään metsään. Tosin ei ketään olisi vittuakaan kiinnostanut joten...

Aloimme kuulla musiikkia ja silloin tiesimme olevan oikeassa paikassa.