Confusing love~finnish

Sä olet mun heikkous (Lucy)

   Huomasin auringon nousevan. Olin istunut koko yön kylmissäni koulun portailla. Kyyneleet oli jäätynyt poskilleni. en enää tiennyt reagoimaan. Olin liian sekaisin kaikesta mitä tapahtui pari tuntia sitten.

Kun Pääsin lämpimään koulun sisälle syöksyin huoneeseeni.
Vaihdoin vaatteet ja menin peiton alle. Koko viikonloppuni meni siinä kun katsoin netflixiä ja luin kirjoja.

Ama ja Layla oli lähettänyt viestejä, mutten katsonut niitä. En jaksanut. Yritin saada ajatukseni pois särkyneestä pojasta.
Pojasta joka loukkasi minua ja pojasta ketä minä loukkasin.
Kaduin sanojani heti kun olin sanonut sanan rikollinen. En vain yhtä sanaa vaan kaikkia sanojani. Olin niin vihainen ja surullinen silloin. Aivoni ei toiminut kunnolla. Enkä halua tietää kuka se tyttö oli.

Maanantai harmiksi lopulta koitti enkä halunnut missään hinnasta mennä tunneille. Miksi haluaisin?
hetken mietiskelyn jälkeen silti päätin nousta. En halunut pojan takia jäädä sänkyyn mököttämään. Se olisikin viimeinen asia minkä tekisin.

Otin kaapista mustan hupparin ja mustat pillifarkut.
Jätin hiukset auki ja tein kevyen meikin.

Lähdin huoneesta pois ja suuntasin matikan luokkaa.
Onneksi Jayden ei ole kanssani samoilla tunneilla. Tosin jouduin kohtaamaan Aman.

"Hei sä hävisit silloin bileistä jonnekkin" Layla sanoi ja tuli viereeni, Ama toisella puolella.
"Joo mun isä soitti" valehtelin. Mitä olisi pitänyt sanoa "joo mä suutelin Jaydenin kanssa, jonka jälkeen mä lähdin. Sit mä huomasin et koulun sisälle ei pääse enää kahdentoista jälkeen, jossa mä btw asun. Sitten mä menin takaisin Jaydenin luo ja koettiin söpö katsekontakti. Olin siellä kunnes oranssi hiuksinen tyttö tuli olo huoneeseen ja meni Jaydenin syliin. He alkoivat muhimoimaan joten mä lähdin. Jayden juoksi mun perää ja molemmat loukkas toisia, jonka jälkee mä palasin tänne ja vietin säälittävimmän viikonlopun koko elämästäni"
Minun ei edes pidä kertoa miksi toi koko tarina on niin väärin.

"Okei" Ama vain sanoi ja katsoin puhelinta.
"JAYDEEEN!!!" Hän yhtäkkiä huusi innoissaan, joka sai sydämmeni jättämään yhden lyönnin välistä, koska A hän huusi kovaan ja B hän huusi ihmisen nimen, jota en halunnut kuulla.

Nostin katseen puhelimestani ja katsoin eteeni käytävän päähän, josta Jayden käveli sotkuisella tukalla ja tupakka suussa suuntaamme. Hänellä oli revityt mustat farkut ja valkoinen t-paita.
Jayden näytti niin... masentuneelta? Väsyneeltä? Krapulaiselta?
Huomasin nopeasti ettei hän ollut yksin. Hänen takana käveli kaksi poikaa. Yksi taitaa olla nimeltään Diego? Toista vaalea tukkaista en tunne. Huomasin kolme tyttöä ja yksi oli oranssi hiuksinen. Ei hän ole koulussamme tiätääkseni.

Jayden kuuli Aman huutavan ja nosti katseen maasta häneen tupakka suussa. Sitten hän huomasi minut. Ei kestänyt kauan kun hän siirsi katseen takaisin Amaan ja hymyili.
Hetkinen hymyili? Amalle?

He kaikki porukasta pysähtyivät meidän luo ja oranssi hiuksinen tyttö tuijotti minua. Hän näytti niin ärsyttävältä. Yhtäkkiä Jayden sanoi Aman edessä
"Moi" karhealla äänellä, joka sai sisälläni kymiäväreitä. Hän otti tupakan suustaan, poltti viimeiset savut ja heitti sen maahan. Hän talloi sen jalallaan ja nosti katseen minuun.
Yskäisin hermostuneisesti "tuhoat koulun omaisuutta" sain sanottua hiljaa.
Jonka jälkeen Jayden nosti kokonaan katseen minuun ja kuristi kulmiaan. Laskin katseeni alas jalkoihini. Tiesin se oli turhaa kommentointia, mutta olin hermostunut hänen lähellään. Muutenkin nyt kun olen myöntänyt itselleni ihastukseni se on vielä vaikeampaa olla tajuissaan.

"Mitä sä taas tuhoat koulun omaisuutta" oranssi hiuksinen tyttö sanoi yrittäen imitoida minua. Kaikki nauroivat heidän porukassaan paitsi Jayden.
"Pää kiinni Tasha" Jayden komensi tiukkana, mutta hieman huvittuneena. Kaikki jäivät hiljaa.

Jayden tuli hitailla askelilla eteeni.
Hän nosti sormet leualleni ja pakotti minua katsomaan hänen silmiin.
Katsoin hänen virheettömiä nappisilmiä ja sitten silmäni siirtyvät katsomaan hänen huuliaan. Olisin halunnut suudella niitä. Olisin vain halunnut, mutta jouduin jättämään sen ajatuksen vain päähäni. Hetkeksi unohdin kaikkien katsovan vierestä.

"Kyl mä huomaan" hän sanoi vittuileva virne naamallaan. Hän oli samanlainen kuin ensimmäisenä päivänä.
Se Jayden kuka yritti perjantaina laittaa kaakaota oli hävinyt. Se Jayden joka hymyili oikeasti oli poissa. Edessäni oli feikki Jayden. Poika joka työnsi tunteet niin syvälle kuin on mahdollista.

"Meidän pitää mennä" Diego sanoi takaa ja sai Jaydenin irrottavan sormensa leuastani. Kaikki lähtivät ja Layla heidän mukana.

Kipinät jäivät silti siihen kohtaan mitä hän kosketti. Tunsin vielä matikan tunnin jälkeenkin sen tunteen mitä en halunnut tuntevan. Kipinät, jotka himoitsivat enemmän Jaydenin kosketusta.
*****
kun Koulu oli loppunut jouduin odottamaan vielä että käytävä olisi tyhjentynyt. Kun ketään ei näkynyt olin astelemassa huoneeseeni. Olin kaivamassa avaimia, kunnes kuulin jonkun kävelevän tänne suuntaan. Menin takaisin seisomaan kauemmas ja avasin puhelimen.

Katsoin tulijaa. Jayden.
Hän katsoi minua hetken. Päätin alkaa kävellä pois en tiedä miksi, mutta minun oli pakko päästä siitä hiljaisuudesta pois.

Olin kävelemässä hänen ohi, kunnes tunsin Jaydenin työntävän käsivarrestani minua päin seinää.
Olin siinä Jaydenin ja seinän välissä.
Katsoin häntä ja hänen särkyneitä silmiä, mitkä huusivat surua. En halunnut sitä nähdä. Halusin vain halata häntä ja suudella. Halusin sanoa että me pärjäämme kunhan olemme yhdessä. Halusin vain auttaa.

Jayden katsoi vuorollaan molempia silmiäni kuin yrittäen arvioida silmiäni.
En pystynyt enää. jouduin antautumaan. Nojasin eteen päin ja Suutelin suoraan Jaydeniä suulle. Hän ei torju minua vaan liittyy suuteluun mukaan.

Tunsin taas ne kipinät voimakkaampina ja sen lämmön, joka sai minut melkein hikoilemaan. Suutelin noita pehmeitä huulia ja tunsin mielihyvän. Ihan kuin palaset loksahtaisivat paikoille. Tunnen olevani siellä missä pitäisikin.
Ensimmäistä pitkään aikaan tunsin olevani kotona. Turvallisessa ja lämpimässä kotona.

Kiedoin kädet hänen kaulansa ympäri ja hän laittoi lämpimät kätensä ala selkääni.
Olimme niin lähellä toisiamme kuin pystyimmekin ja pidin siitä.

Tunsin Jaydenin kielen löytävän omani. Siitä alkoi kiihkeä ja hidas suudelmamme. Se oli taivaallista, enkä halunnut lopettaa, mutta lopulta tajusin mitä tein.

Peräännyn ja katson Jaydenin hämmentyneitä kasvoja .
"Sä olet mun heikkous" sanoin hiljaa en rehellisesti tiedä kuuliko hän, mutta Lähdin sen jälkeen pois rivakalla kävelyllä. Katson viimeisen kerran taakseni ja näin Jaydenin seisovan vain paikallaan.

Mitä menin tekemään? Miksi käyttäydyn näin.

Rakkaus tekee hulluja vai mitä.