Istuin hiljaisuudessa Jaydenin kanssa varastossa, mistä minun piti hakea Laylalle toinen tyyny. Kun kuulin itkua pysähdyin ja yritin pimeydestä erottaa ihmisen. Lopuksi tajusin kuka hän oli. Jayden. Se oli outoa nähdä hänet itkemässä. Sitten päätin laittaa valot päälle, jotta varmasti tietäisin sen olevan hän. valossa näin pojan kunnolla. Jayden istui lattialla silmät kosteina ja punaisina. Vasta silloin huomasin kuinka rikki hän oli.
Nyt istuimme yhdessä lattialla. Minä silittäen hänen hiuksiaan ja hän nyyhkyttämässä. Se tuntui hirveältä nähdä tärkeä ihminen kärsimässä. Mutta rehellisesti se tuntui jostain osin kivalta. Hän ei nousenut ylös ja kävellyt ohitseni pois. Hän jäi. Hän odotti kunnes pääsin istumaan hänen viereen ja sitten antoi päänsä valua olkapäälleni. Hymyilin pienesti. Olisikohan hän tehnyt niin jokaiselle?
Kun aikaa oli mennyt niin rohkaistua. Halusin tietää voiko hän luottaa minuun.
"anteeks.."
"et huusin sulle" aloitin. Sen jälkeen poika nosti päänsä, katsoi eteensä ja pyyhki kädellään silmiään.
"ei sun tarvii pyytää anteeks mä antsaitsin sen" Jayden lopulta vastasi ja käätyi katsomaan minua hymyillen pienesti.
"mä oon pahoillani että mä.... keskeytin sut Lucasin kaa" hän jatkoi ja vaikutti siltä että hänen oli vaikea sanoa Lucasin nimi:
"ei se haittaa se on muutenkin kusipää"
Jayden päästi pienen naurun johon myös minä liityin.
Pienen hiljaisuuden jälkeen taas päätin kysyä asiaa mikä oli juoksenut päässäni koko illan.
"mistä sä tunnet Lucasin?"
Se selvästikin oli jonkin verran vaikea aihe. Hetken aikaa hän mietti luultavasti pitäisikö kertoa vai ei. Se sai tosin minut surulliseksi ja pettyneeksi, sillä halusin kuunnella ja auttaa. Halusin hänen luottavan minuun. Hän luultavasti huomasi sen, koska heti kun hän katsahti minua hän aloitti
"sen perhe oli mun perheen tuttu. ne kävi usein meillä illallisella"
"eikö enää käy?" kysyin jatko kysymyksen uteliaana.
"ei" Jayden vastasi pienesti ja siirsi katseen valkoiseen varasto seinään mikä oli edessämme. Hänen päänsä nojautui taakse päin seinää vasten ja sitten hän avasi taas suunsa.
"ei sen jälkeen kun mun äiti menehtyi"
Se satutti minua hirveästi. En ollut odottanut tuollaista vastausta, mutta olin iloinen että hän kertoi vaikka ei katsonutkaan minua.
"mä oon pahoillani" vastasin
Istuimme taas hiljaisuudessa ja oma pääni myös nojautui taka seinään. Katselimme vain molemmat seinää.
"Jos mä voin kysyy mihin hän kuoli?" kysyin varovasti vilkaisten Jaydenin kasvoja. Yllätykseksi hänen kasvonsa pysyivät ilmeettöminä. Odotin hänen huutavan tai sanovan minulle painukoot vittuun, mutta sen siasta hän vastasi kysymykseeni.
"se oli onnettomuus. Auto kolari"
nyökkäsin pienesti ja silloin tunsin taas Jaydenin vilkaisevan minua.
"entä sä? mistä tunnet Lucasin?"
"se oli mun ex poikaystävä" vastasin vähän nolostuneena, sillä en iitsekkään voi uskoa että olen oikeasti pitänyt siitä paskiaisesta.
"mitä tapahtu?"
"se petti mua......mun kaverin kanssa"
Sen jälkeen käänsin katseeni Jaydeniin, joka katsoi minua.
YOU ARE READING
Confusing love~finnish
Teen FictionLucy Harris muuttaa takaisin amerikkaan isänsä takia kahden vuoden jälkeen. Hän tutustuu uusiin ihmisiin ja elää draamassa joka hetki elämässään. Jayden Colt joka aiheuttaa draamaa on tunnettu bile maailmassa ja saa paljon huomiota. Hän on tottunut...
