Confusing love~finnish

Sä oksetat mua (Jayden)

Mulla oli tosi vaikaa päättää miten tää jakso loppuu, mutta tähän mä sitten päädyin.

(Btw mä itkin kun mä kirjotin tätä. Mä olin ennen kun alotin tän kirjottamisen lukenut niin surullisen kirjan täältä watpadista. Siinä oli myös saman niminen poika:( )

8.7 (yö) Katsoin Lucyn kasvoja, jotka tuijottavat kroppaani. Olinhan ilman paitaa hänen edessään. Tunsin punani nousevan, Mikä on hyvin harvinaista.
Tyttö huomasi sen  ja  meni vain  ohitseni sisälle. Se tuntui erilaiselta, kuin yleensä. Nyt halusin vain ottaa hänestä kädestä kiinni niin kuin aiemmin ja suudella häntä. Pitkään ja hitaasti. Olihan se aikamoinen yllätys kun Lucy tuli kysymään pääseekö hän tänne yöksi. Alussa luulin jopa hänen haluavan jatkavan mihin jäimme, mutta ei hän ole sellainen. Pidän siitä puolesta hänessä. Se on kiva kun joku tyttö ei tule luoksesi, koska haluaa tehdä jotain vaan oikeasti pyytää apua. Niin kuin yösijan kysyminen ilman taka ajatuksia. Tosin kuka tietää ehkä hänellä oli taka ajatuksia, mutta koska Tashakin oli siinä Lucy ei voi toteuttaa niitä. Kummin vain ei haittaa minua yhtään.

Menimme kolmistaan keittiiöön. Se tuntui oudolta olla Tashan ja Lucyn kanssa samassa huoneessa. Kun yksi tietää menneisyyteni ja toinen ei tunne minua lainkaan tai niin paljoa. En aio valehdella Tasha herättää minussa vanhoja tunteita, mutta yritän nielaista ne ainakin täksi ajaksi kun Lucy on täällä.

Lucy istahti keittiö tasolle ja katsoin häntä hetken. Nyt kun katson hän on jopa kauniimpi kuin yleensä. Voiko tapahtua niin? Voiko ihminen muuttua silmissäsi? Siirsin katseen Tashaan. Hänen ilme oli halveksiva ja jostain syystä minua inhotti miten hän katsoi Lucyä.

Tasha risti käsivartensa
"No Lucy aneletko usein poikien kotiin?" Hän kysyi ivallisellisesti kuin olisi mustasukkainen. Lucy ei saanut mitään sanottua. Hän vain tuijotti Tashaa ilmeettömänä.
"Ja mitä sä siinä istut ku omistaisit paikan" Tasha jatkoi. Siinä vaiheessa mulla alkoi kiehua päässä. Rehellisesti en tiedä mitä mulle tapahtu. Se tuntui siltä kuin minua solvattaisiin ja syljettäisiin päälle, mutta..... Pahemmalta.

Katsoin Lucya toiselta puolelta saareketta. Huomasin hänen silmänsä melkein kostuvan ja hyppäävän alas tasolta.
"Lopeta se vittuileminen!" Huusin Tashaa päin ennen kuin Lucy ehti hypätä alas pöydältä.

He molemmat säikähtivät käyttäytymästäni ja itsekin ihmettelenkin minkä vitun takia minä pidän puolia Lucylle.

Tasha vain hymähti vihaisesti ja lähti keittiöstä. Yleensä hän on oikeastaan erittäin mukava ihmisille.

"Sori tota. Tasha on yleensä mukava" sanoin Lucylle, joka katsoi jalkojaan. Odotin reaktiota hetken

"Teen kaakaota haluut sä?" Sanoin lopulta ja otin kattilan kaapista.
Huomasin tytön nyökkäävän. Yhtäkkiä hänestä tuli ujo.

Lucy nosti katseen minuun, kun menin saarekkeen toiselle puolelle.
Menin hänen eteen ja kallistin itseäni häntä vastaan. Tyttö perääntyi, kunnes huomasi että kurotin kaappiin mikä on hänen takana. En irrota kertaakaan silmiäni hänestä. Huomasin punan hänen kasvoilla.
Otin kaakaon kaapista ja käännyn. Hymyilin pienesti ajatusta että tyttö luuli että suutelisin häntä. Se olikin houkutteleva tarjous.

Menin kattilan eteen ja lämmitin maitoa siinä. Siirryin katsomaan Lucyä. Tuijotimme vain toisiamme. Hän on niin täydellinen. Nuo hiukset ja silmät. Huulet joita haluaisin suudella uudestaan. Saada se tunne takaisin, joka valloitti kokonaan minut.

Ei Jayden! Et saa ajatella häntä et tärkeänä ainakaan. Veto muistatko!?

Tyttö siirsi katseen olohuoneeseen ja taas hänen kasvonsa punotti. Voisin vannoa että jos saisin vitosen, joka kerta kun Lucy punastuu takiani olisin miljonääri.