Confusing love~finnish

Kohti maailmaa....yhdessä (Jayden + Lucy)

Minä en helvetissä ole muuttamassa toiselle puolelle maapalloa. Mitä isä oikein ajattelee? että oon sen sätkynukke jonka kanssa se voi pelleillä milloin vain. Ei käy. Vitut hänestä.

"kuule poika älä ala minulle aukomaan päätä" Isä edessäni luulee olevansa isokin tekijä. Vaikka rehellisesti pelkään häntä hitusen pidän vakavan ilmeen kasvoillani. Käteni hikoilivat joten työnsin ne housujeni taskuihin.

"vittu mä en ole lähdössä minnekkään ymmärrätkö?" Ärtyilen takaisin.

"johtuuko tämä siitä likasta?"

hetken aikaa pysyin hiljaa. Totta kai se johtuu mistä muustakaan.

"heität hänet menemään kuin kaikki muutkin" Isäni on liian ruma mies. Hänen sisäinen mies suorastaan oksettaa. Seisoin hetken kunnes lähdin toimistosta ovet paukkuen pois.

Ennen kuin olin päässyt käytävän päähän vi aukeaa takana ja isäni avasi suunsa

"tämä oli äitisi toive" pieni huokaisu kuului, jonka takia käännyin. Hän ei näyttänyt enää niin pelottavalta pikemminkin yrittäen ymmärtää miksi äiti toivoi tällaista. Sen jälkeen ovi sulkeutui taas ja jäin yksin pienelle käytävälle. Katselen puu lattiaamme, jopa äidin ajattelu saa minut pahoin voivaksi. Silmäni tuntuivat raskailta, joten suljin ne, kunnes kuulin tutun äänen.

Lähdin olohuonetta päin, mutta huomasin Lucyn olevan ovellamme. Hän risti käsivartensa hieman kärsiintyynenä ja katseli ympäriinsä, kunnes häen silmänsä pysähtyi kohdalleni. Se oli merkki että minun piti tulla myös ovelle. Kädet taskussa menin Lucyn viereen ja suorastaan tunsin kuinka hyvältä hän tuoksui.

Tasha tuijottaa minua yllättyneenä.

"mitä sä haluut?" Kysyin hieman äkäisenä ja tytön kasvoille vain kasvoi omahyväinen hymy.

"etin sua"

Lucyn hengitys raskaantui, joten tartuin häntä kädestä vihaisena. Tasha on niin...Tasha. Hänen on ymmärettävä ettei hän voi tulla enää ovelleni.

"löysit mut.."

Hiljaisuus on pinnallista.

"no mitä helvettiä sä haluat?" päässäni alkoi jo soimaan enkä halua nähdä enää Tashaa. Hän muistuttaa liikaa menneisyyttä.

"mä..." hän aloitti hiljaisena.

"mä rakastan sua Jayden!" lopuksi hän sai suustaan ja jäin vain tuijottamaan. Mitä. Vittua.

"sun tilaisuus meni jo aikoja sitten" Lucy puristaa kättäni ja se sattui henkisesti.

"mut.."

"mä en jaksa kuunnella enää keneltäkään mitään paska puheita" sanoin ja vedin oven kiinni Tashan nenän edestä. Ahdistus kasvaa sisälläni. Miksi elämäni pitää olla niin vitun vaikeaa.

Huokaisin ärtymyksestä ja stressistä. En ole voinut nukkua hyviä unia niin pitkään aikaan että tuskin enään muistan millaista nukkuminen edes on.

"Jayden?" hiljaisen enkelin ääni kysyi. Käänsin pääni Lucua päin ja katsoin tätä ilmeettömänä.

"toivoisit sä.... olla Tashan kanssa?" kysymys yllätti minut täysin ja nostin kulmakarvojani heti. En ajatellut että Lucy voisi edes kuvitella sellaista. Hän vaikuttaa niin itsevarmalta aina.

"mitä? en, en todellakaan" Vedi tytön lämpimään halaukseen ja lepäsin päätäni hänen päänsä päällä.Tilanne vaikutti täydelliseltä ja ajatus siitä että minun pitäisi muuttaa kiinaan saa mieleni masentumaan. Tiedän ettei isä muuta mieltään ja lopuksi hän lähettäisi minut pois. Se olisi varmaa. Tiedän että ihmisten on vaikea kuvitella että minä voisin oikeasti olla parisuhteessa, mutta vaikka emme ole olleet kauaa tuntuu siltä kuin voisin viettää koko loppu elämäni Lucyn kanssa. MInä pidän hänestä. Minä rakastan häntä.

"Pakkaa tavarat" sanoin yhtäkkiä ja se saa Lucyn jytkähtämään jäykästi käsieni sisällä. Hän irrottuu ja katsoi minua ihmeissään. Rehellisesti en edes tiedä mitä itse ajattelin.

"lähdetään pois" sanani sai hänen kulmat kurttuun.

"mut.."

"Lucy luotatko sä muhun?"

"totta kai" Olin iloinen että vastaus oli epäröimättä.

"sitten luota muhun. Lähdetään. Yhdessä"

"oot sä hullu. Ei me voida lähteä, kaverit, sun isä, mun is-" Lucy hätäilee ja yritti saada selvää pilailenko. Odotin itsekin sitä että kertoisin sen olevan vain pilaa, mutten tehnyt sitä. Olin vakavana. En ole luultavasti koskaan ollut näin vakavana minkään suhteen.

"Diego on ainoa läheinen mulle eikä sitä haittais ja kerro kuinka monta oikeaa ystävää sulla on?"

---------------------------------------------------------------------------

LUCY

"Diego on ainoa läheinen eikä sitä haittais ja kerro kuinka monta oikeaa ystävää sulla on?"

Jaydenin silmät olivat liian vakavat. Kuin hän olisi oikeasti sitä mieltä että meidän pitäisi lähteä. Se tuli aivan yllättäen minulle ja minua pelottaa tämä liikaa.

"..ei yhtään" vastasin lopulta, vaikka se sattuikin. Ei minulla ollut ketään läheistä ystävää.

"sun isä on vankilassa vielä ja me voidaan aina käydä hänen luona" Jayden jatkoi ja otin yhden askeleen taksepäin ristimällä kädet. Hän oli tosissaan.

"siis sä olet ihan vakavana"

Poika ei vastannut mitään vaan sulki silmät hetkeksi ja hieroi kasvojaan. Hän on väsynyt ja masentunut sen näen aina kun katson häntä.

Menin Jaydenin eteen ja otin hänen kasvot käsieni väliin.

"Jayden..entä sun isä"

"se on kasa paskaa" hän tukahti ja katsoi surullisin silmin minua. Minä halusin tehdä tämän. Mikään ajatus ei kuulosta hiukuttavammalta, mutta siinä on liikaa riskejä.

"Jayden.." kuiskaan

"joo ihan sama se oli tyhmä idea" Hän irrottaa käteni ja kääntyy pois, jotta voisi kävellä pois. Ota riski Lucy. Ota se. Mikä on pahin asia mitä voi tapahtua? Ei saada töitä, asua sillanalla ilman koulutusta, isäni huudot..

"Jayden" Jayden pysähtyi ja kääntyi epätoivoisena.

"jos me tehdään tää...luupatko sä olla murtamatta mun sydäntä?" Kysyin ja Jaydenin kulmat kohosi. Hän otti pieniä askelia luokseni kuin tarkkailen kasvojani.

"Mä en koskaan murtais sua" Jayden tarttui molemmilla käsin kasvojani ja suuteli minua tiukasti. Mitähän tästä?

-----------------------------------------------------------------

Kädemme tuntuivat lämpimiltä yhdessä vaikka tuuli oli kylmä. Juna oli edessämme odottamassa yhteistä elämäämme. Minulla ei ollut hajuakaan kuinka tämä voisi mennä, mutta luultavasti se oli mysteeri molemmille. Pidimme molemmat isoja treeni laukkuja olalla ja tuntui kuin koko elämä olisi edessä meillä. Enkä malttanut odottaa sitä.

Puristin kättä ja siirsin silmäni Jaydeniin kuka näytti liian hyvältä musta huppari päällään. Hänen kasvot jo tuijottivat minua lempeä hymy huulilla. Soitin isälleni ennen tätä. Kerroin kaiken ja olin valmis ottamaan huudot niskaani, mutta...niitä ei tullut vain ymmärrys ja lämpimät sanat. Hän sanoi olevansa ylpeä.

"ootko valmis?" Jaydenin ääni kysyi ja nyökkäsin hänelle hymyillen. Hän suuteli minua pienesti ennen kuin nousi junaan ensimmäisena. Menin hänen perässä istuma paikoillemme.

Meillä ei ole mitään päämärää ja se tuntui mahtavalta.

"Mä rakastan sua" Jayden kuiskaa korvaani.

"kohti maailmaa yhdessä" vastasin ja tartuin kädestä uudestaan kiinni. Laukkumme oli jaloissamme ja kahvilan kärry ajoi ohitsemme.

Voi luoja tämä oli aivan totta olin menossa Jaydenin kanssa aloittamaan yhteistä elämää.