Confusing love~finnish

lämmin käsi (Jayden)

Olin ottanut juoman Diegon kanssa ja joku tyttö oli tullut keskustelemaan meidän kanssa. Suurimmaksi osaksi Diego puhui hänelle sillä minua ei kiinnostanut. Katselin ympärilleni, kun tyttö alkoi selittämään hänen "hullusta" yöstä.

Ihmisä oli aika paljon. Paljon sellaisia ketä en ollut nähnyt ennen. Olisin varmasti vielä kaksi viikkoa sitten ollut jo ihan räti kännissä ja luultavasti jossain nurkassa tuntemattoman tytön kanssa. Käyn mielessäni millaiset edelliseet bileeni on ollut tähän verrattuna. Miten asiat olivat muuttunut yhden ihmisen takia. Pääni nytkyi musiikin tahdissa ja yirtin olla ajattelematta Lucyä. Se oli super vaikeaa, sillä pääni muistutti minua joka sekunnilla miltä tuntui häntää suudella ja koskettaa. En halunnut sivuuttaa tunnetta mikä oli paras asia mitä minulle oli käynyt pitkään aikaan.

Katseeni kävi ympäri paikkaa ja pian se nauliutui Lucas Shaneen. Vihasin sitä paskiaista. Hänen perhe oli minun perheeni tuttu, kun äiti oli elämässäni. Aina kun he tulivat käymään sain vain kuulla hänen valituksia kaikesta maailman asioista. Hän kirjaimmellisesti valitti kaikesta.

Lucas oli hyvin samanlainen kuin Tasha silloin ja sen takia myös he tulivat hyvin toimeen. Olin tottakai mustasukkainen, mutta yritin antaa Tashalle tilaa. Taisin silti antaa vähän liikaa tilaa, koska he olivat suutelemassa. Silloin ajattelin että onneksi keskeytin heidät, mutta nyt todella tunsin itseni tyhmäksi. Varmasti Tasha petti minua. Miksi ei? En ollut lainkaan kuin hän halusi.

Minua vitutti se että ihan sama mitä hän oli tehnyt, valittanut, sanonut hän oli aina parempi. Aina kun perheemme tapasi sain kuulla hänen vanhemmiltaan mitä hän oli saavuttanut tai kuinka hyvin Lucasilla meni koulussa. Kyllä minullakin meni hyvin koulussa, mutta ei minusta sanottu mitään hyvää. Jos isäni kertoi jotain minusta se oli pienikin virhe mitä olin tehnyt. Äitini kyllä yritti ylpeillä minulla muille, mutta isä oli aina keskeyttänyt hänet ja kysynyt Lucasista. Se otti minua päähän että Lucas oli isälleni kuin poika kenet halusi. Se oli jopa huvittavaa, kuinka olin silloin parempi kuin hän ja isäni sai sen silti näyttämään kuin olisin pahempi.

Usein iltaisin kun sitten Lucasin perhe lähti kaikki meidän perheestämme muuttui oikeiksi. Isäni lukittautui työ huoneeseensa ja minä huoneeseeni. Muistan vieläkin miten äitini tuli luokseni ja sanoi

"Shane perhe on perseestä" nauroin todella kovaan ja halasin äitiäni. Hän ymmärsi minua. Hän oli ainoa kuka ymmärsi minua.

Äitini onnettomuuden jälkeen perheemme ei ole enää tavanneet.

"ei me olla enää perhe nii se ei olisi perhe tapaaminen" isäni selitti alkoholin hajuisena joskus kun olin kiinostunut hänen elämästään. Uskokaa tai älkää vielä silloin vaikka hän oli paska isä rakastin häntä. Niin hullua kuin se onkin rakastin häntä, sillä sisimmässäni luulin hänen rakastaneen minua. No ajatukseni muuttui äitini jälkeen eikä ne enää voi palata ennalleen.

Joten kun näin Lucasin olin yllättynyt, mutta kun huomasin kenelle hän puhui päässäni kiehui.

Laitoin tölkin pöydälle siemaisten viimeisen pisaran ja astelin heidän luo. Menin tytön viereen ja laitoin käden hänen vyötärölleen katsoen tätä hymyillen.

"moi muru"

Lucy katsoi kasvojani ihmetellen.

"Jayden Colt. Vau mä en ois uskonu et sä oisit täällä" Lucas aloitti tyyneesti ja veti sormensa läpi hiuksiensa.

"joo samat sanat" vastasin kylmästi ja siirsin katseeni Lucystä Lucasiin.

"En ois uskonu Lucy susta"

"ala painua helvettiin" sanoin vihaisesti ja vedin tyttöä vyötäröstä tiukemmin kylkeeni kiinni ennen kuin tyttö ehti vastata.

"sähä oot muuttunu, mut älä huoli mä en vie sun tyttöä ellei se haluu" Lucas sanoi takaisin vittuilevalla äänen sävyllä.