Pöytä Kahdelle - The End Of Our Love

5.

Syksy 2020, Seoul, Etelä-Korea

Jungkook pyöritteli valkoviiniä lasissaan ja piti katseensa visusti nesteessä. Taehyung vilkuili häntä aika-ajoin, muttei kuitenkaan kehdannut sanoa mitään.

Hiljaisuus oli käsin kosketeltavissa, kiusallinen ilmapiiri vain paheni sekunti sekunnilta.

"Kippistetäänkö?" Jungkook uskaltautui rikkomaan hiljaisuuden ja nosti katseensa kihlattunsa kiiluviin silmiin. "Ees vikan kerran vuoksi?"

*

Loppukesä 2014, Daegu, Etelä-Korea

Aurinko läpäisi säteillään pimennysverhot ja tunkeutui väkisin sisään. Jungkook oli asettanut herätyksen normaalia aikaisemmaksi, eikä suinkaan kesätöiden tai muun pakollisen velvollisuuden takia. Taehyung oli yllättänyt hänet ostamalla rannekkeet huvipuistoon koko päiväksi, eikä Jungkook halunnut myöhästyä bussista paikanpäälle.

Tosin herätyksestä ei loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä, sillä Jungkook oli pyörinyt yli-innokkaana sängyssä jo melkein tunnin. Hän ei meinannut illalla saada edes unta sen takia, että oli liian innoissaan tulevasta päivästä rakkaan poikaystävänsä kanssa.

Jungkook havahtui mietteistään viestiääneensä. Hän tarttui yöpöydällä lepäävään puhelimeensa ja katsahti ilmoituksen sisällön tarkkaan.

Taehyung oli lähettänyt viestin, jossa hän toivotti ensimmäisenä hyvät huomenet, ja sen jälkeen kertoi odottavansa tulevaa päivää innolla ja kuinka ei ollut melkein saanut nukutuksi ajatellessaan mahtavaa päivää. Toisin sanoen Taehyungilla oli ollut sama ongelma innokkuutensa kanssa, kuin Jungkookilla.

Jungkook vastasi viestiin samalla innolla, ja laittoi puhelimensa takaisin yöpöydälle. Hän nousi ilosta hykerrellen pois peittonsa alta ja asteli suoraan vaatekaapillensa. Hän oli illalla jo miettinyt päivän asunsa valmiiksi, muttei ollut muistanut ottaa niitä odottamaan työpöytänsä tuolille.

Jungkook etsi polvista revityt vaaleansiniset farkut housuhyllyltä ja siirtyi sen jälkeen etsimään mustaa ylisuurta t-paitaansa. Vaikka Jungkook omisti useamman mustan ylisuuren t-paidan, ei täksi päiväksi käynyt niistä mikä tahansa. Sen piti olla juuri se tietty, jossa luki toisen solisluun kohdalla kaunokirjoituksella kirjailtu teksti 'i love u' ja jonka selässä oli valkoinen kuva sydämen lävistävästä ruususta.

Jungkook etsi paitaa varmasti yli vartin, ennen kuin luovutti ja oli jo valmiina vetämään vuosikymmenen pahimman raivokohtauksen. Hän sai kuitenkin hillittyä itsensä, ja otti kaapistaan samanlaisen t-paidan, mutta valkoisen. Valkoinen vain sattui olemaan suurimman osan ajasta Jungkookin epäonnen väri, sillä jokaisella kerralla, kun hän piti valkoista paitaa päällään, hän onnistui jollakin tavalla sotkemaan sen ketsupilla tai majoneesilla.

Harmituksestaan huolimatta Jungkook veti vaatteet ylleen, teki tarvittavat aamutoimet -kuten pesi hampaat, laittoi hiukset ja tarkisti vielä kerran narureppunsa sisällön- ennen kuin hypähteli portaat alas keittiöön.

Keittiössä pojan äiti joi kahvia ja luki lehteä puisen pöydän ikkunapaikalla. Naisella oli edessään puoliksi syöty nuudelikulho ja pieni pino eilen tulleita mainoksia.

"Siinä on sulle kans nuudeleita. Ja kimchiä saat jääkaapista", Jungkookin äiti sanoi ja laski aamun sanomalehden pöydälle taiteltuna.

"Kiitti", Jungkook vastasi, otti kulhollisen nuudeleita käteensä ja asettui istumaan pöydän ääreen äitiään vastapäätä.

Jungkook naputteli puhelintaan minkä kerkesi ja hymähteli aina silloin tällöin iloisena. Nuudeleiden syömisestä ei tahtonut tulla mitään, kun kaikki jäljellä oleva aika aamusta kului puhelimen sisällä, eikä niinkään tässä maailmassa.