Pöytä Kahdelle - The End Of Our Love

17.

Syksy 2020, Seoul, Etelä-Korea

Jungkook päästi hanasta vettä kämmenilleen ja kostutti sillä kasvonsa. Vesi tiputti pisaroita Jungkookin leuasta takaisin altaaseen pojan nojatessa käsiensä varaan sen yläpuolella. Vessan keltaiseen taittava valo sai Jungkookin voimaan vielä enemmän pahoin, jonka vuoksi hän päätti palata jo takaisin pöytään. Miten arvostetussa ja kalliissa ravintolassa sitä paitsi oli vielä vanhat loisteputket, jotka tekivät paikasta vain halpamaisen..? 

Jungkook asteli takaisin pöytään ja istui Taehyungia vastapäätä. Hän näytti mietteliäältä, mutta Jungkook ei kedannut kysyä toisen ajatuksia, eivät ne hänelle kuitenkaan kuuluneet. 

*

Kevät 2017, Seoul, Etelä-Korea

Jungkook tunsi iloa aloittaessaan viimeisiä kursseja yliopiston ensimmäisenä vuotenaan. Hän oli selvinnyt jo hyvin täysin uuden koulun toimintatavoista ja vaikeusasteesta, suurempia ongelmia ei ollut tullut eteen, ainakaan vielä. 

Tällä hetkellä Jungkookin oli kuitenkin keskityttävä työhönsä, heidän kotoaan lähellä olevan pikkukaupan kassalla. Asiakkaita tuli ja meni päivän mittaan useita kymmeniä, mutta sataan ei varmasti päästy syrjäisen sijainnin vuoksi. 

"Koska sun vuoro loppuu?" Jungkook kuuli tuntemattoman äänen takaansa ja oli vetää sylkensä väärään kurkkuun. 

Hän näki itseään varmaan kymmenisen senttiä lyhyemmän miehenalun asettelemassa työliiviä päälleen henkilökunnanhuoneen ovensuussa. Jungkook ei ollut ennen nähnyt kyseistä henkilöä, hän luuli pyörittävänsä kauppaa yksin aina iltaisin pomon ollessa toisella puolella Seoulia. 

"Ömm.. Kaheltatoista..?" Jungkook vastasi aavistuksen kysyvästi. 

"Aa, sori. Sä et varmaan tunne mua. Mä oon Jimin", poika esitteli itsensä ja ojensi kättään kätelläkseen kohteliaasti. 

Jungkook, yhä pöllämystyneenä, tarttui tarjottuun käteen ja kätteli, sanoen perään vielä oman nimensä. 

-

Jiminiksi esittäytynyt, lyhyt blondi vaikutti Jungkookin mielestä ensin hyvinkin ylimieliseltä. Asiakkaita tuli ja meni, mutta Jungkook ei saanut tehdä enää omaa työtään rauhassa. Jimin vilkuili aina jostain kulman takaa tai Jungkookin olan yli, ohjeisti päivänselvissä asioissa ja teki joka kohdassa itsestään vain paremman muiden silmiin. 

Jungkook oli päättänyt keskustella asiasta heti työpäivän jälkeen pomolle, mutta mitä Jimin olikaan keksinyt Jungkookin päänmenoksi? Pätkä oli kutsunut itse itsensä ja poikaystävänsä Jungkookin luokse kylään. Jimin ei kyseenalaistanut asuiko Jungkook yksin, vanhempiensa luona, eläinlauman keskellä tai vaikka tytön tai kämppisten kanssa. 

Jungkook oli heti laittanut Taehyungille viestiä illan menosta ja antoi avopuolisolleen luvan lähteä karkuun vielä niin kauan kuin kerkesi. Taehyung oli kuitenkin rakastavana poikaystävänä vastannut, ettei aikonut lähteä kotoa vieraiden takia, vaan pelästyttäisi itse vieraat lähtemään. 

"Sulla on sormus vasemmassa nimettömässä", Jimin totesi kolmikon kävellessä rauhoittunutta tietä pitkin. Jungkook katsahti sormeensa ja mutisi myötäilevästi, muttei kokenut asiakseen selittää toteamusta mitenkään. "Onko sulla jo vaimo?" Jimin sitten kysyi itsestäänselvään sävyyn. 

"Ei mulla ole. Ei me olla naimisissa", Jungkook vastasi ympäripyöreästi, jättäen Jiminin tahallaan siihen uskoon, että Jungkookia odotti kotona avovaimo höyryävien ruokapatojen kanssa. 

"Oot aika nuori, ootko kihloissa sun tyttöystävän raskauden takia?"

Jungkookia ärsytti moinen kyselytuokio. Hittoako hänen yksityisasiansa kuuluivat uudelle, tuntemattomalle työkaverille!

"En ole."

Jimin näytti antavan periksi ja jutteli menneestä työpäivästään poikaystävälleen. Parista näki, etteivät he olleet ehtineet olemaan pariskuntana vielä muutamaa kuukautta pidempään. Jimin roikkui toisen käsipuolessa koko ajan, vaikka poika -tai ennemminkin jo mies- hänen vierellään näytti perin kyllästyneeltä lapselliseen touhuun. Suhde ei tulisi kestämään kauaa.

"Asutteko muuten sun tyttöystävän kanssa yhdessä vai etäsuhteessa? Me ollaan Yoongin kanssa etäsuhteessa, koska sen koulu on toisella puolella Seoulia ja mä asun täällä. Siks me yritetään nähdä mahollisimman monta kertaa viikossa, mut Yoongin lukkarin ja mun töiden takia meen näkemisten välillä voi olla jopa kokonainen viikko. Mut sun tyttöystävä on sit varmaan kiva ja huolehtivainen, jos te asutte yhessä. Mut varotan vaan, et tyttöjen kanssa suhteessa sa-"

"Mulla ei ole tyttöystävää, okei!" Jungkook huudahti ja sai vaimennettua Jiminin puhetulvan. "Mä asun mun poikaystävän kanssa tässä talossa, ja me ollaan oltu yhdessä kohta kolme vuotta."

Jimin näytti hieman pelästyneeltä, mutta ilme huuhtoutui kuitenkin nopeasti pois pojan kasvoilta. "Mut sehän on vaan kiva", hän sanoi tyynellä äänellä. Jiminin rauhallisuus ärsytti Jungkookia, eikä hän voinut kuin toivoa tuntemattoman pariskunnan nopeaa lähtemistä suunnittelemattomalta kyläreissultaan.

-

Jungkook tunsi aivojensa kuohuvan. Jimin oli viettänyt poikaystävänsä kanssa hieman liiankin innokkaasti aikaansa Jungkookin ja Taehyungin luona, eikä pariskunta ollut vieläkään lähtemässä. Jungkook oli valmis heittämään heidät ulos jo ensimmäisen puolituntisen jälkeen, mutta Taehyung oli saanut nuoreman rauhoitettua parilla herkällä suukolla ja rauhallisella äänellä. 

Luojan kiitos huomenna olisi lauantai, eikä Jungkookin tarvinnut heti aamulla lähteä kouluun, eikä onneksi töihinkään. Hänen vuoronsa alkaisi vasta kolmelta iltapäivällä, joten sinänsä valvominen ei haitannut. 

Mutta kun täytyi valvoa puolituntemattoman pariskunnan kanssa, tuntui tuntikin jo aivan liian pitkältä ajalta pysyä hereillä kahdentoista jälkeen yöllä. Jungkookilla oli takanaan työntäyteinen päivä, ensin yliopistossa rehkimässä aamu kahdeksasta iltapäivä kahteen, ja sen jälkeen töissä pari tuntia yksikseen, kunnes ärsyttäväksi todettu Jimin tuli paikalle. 

Eikä Jimin niin olisi häntä häirinnytkään, mutta blondi kyseli kysymyksiä tuon tuosta ja tiesi jo varmaan yli puolet Jungkookin elämästä. Ärsyttävyyttä lisäsi vielä Jiminin epäilyttävän hiljainen ja elämäänsä kyllästynyt poikaystävä, joka oli norkoillut kaupalla yhdeksästä asti ja tullut mukaan vielä kyläilemäänkin.

"Mun on pakko päästä jo nukkumaan, mulla on huomiselle ihan hittona koulutehtäviä ja työvuoro vielä illalla", Jungkook lopulta ärähti keskustelun vain jatkuessa. 

Jimin katsoi häntä hieman epäuskoisena, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen. Blondi kulautti vain lasistaan loput vedet kurkkuunsa ja nyökytteli ymmärtäväisesti.

"Niin, että voitteko vaikka lähteä vittuun täältä?!" Jungkook lisäsi vielä enemmän raivoissaan. 

Suurieleiset kädenheilautukset ovea kohti ja korkeampi desibeli kuitenkin näytti toimivan moitteettomasti. Jimin nousi ylös, muttei näyttänyt ottaneen itseensä Jungkookin lausahduksesta. Hän veti myös kumppakinsa ylös sohvalta ja asteli reippain askelin eteiseen pukemaan keveää takkia ylleen ja kenkiä jalkaansa. 

"Oli kiva kun saatiin tulla käymään! Nähään Jungkook huomenna taas töissä, heippa!" Jimin saneli hyvästit ja veti perässään oven kiinni. 

Jungkook huokaisi raskaasti ja nojasi oitis Taehyungin olkapäähän. "Mä oon niin loppu.."

Taehyung naurahti hieman ja rutisti nuoremman tiukkaan halaukseen. Jungkookin oli hyvä olla vanhemman otteessa. Olla vain siinä, kun mitään ei tarvinnut suorittaa. Hän oli helpottunut, että vierailulle tunkeutunut pariskunta ymmärsi vihdoin lähteä, vaikka hänen toki täytyi sanoa pari valittua sanaa ennen asian menemistä perille.

Kello tuli kuitenkin jo kaksi yöllä ja hän olisi voinut tehdä mitä vain muuta kuin kestitä tunkeilijoita. Hän olisi voinut vaikka nukkua Taehyungin kanssa. Tai vielä parempi, "nukkua" Taehyungin kanssa..