Pöytä Kahdelle - The End Of Our Love

14.

Syksy 2020, Seoul, Etelä-Korea

Iloinen tarjoilija tuli pieni vihko ja kynä kädessään takaisin nuoren pariskunnan luo. 

"Joko te oisitte päättäneet, vai tarvitsetteko vielä lisää aikaa?" hän kysyi asiakaspalvelijan hymy huulillaan. 

Taehyungilla oli paljon kunnioitusta kaikkia asiakaspalvelijoita kohtaan. Hänelle riitti työtehtävät kassalla heti ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen, eikä asiakaspalvelutehtävät todellakaan houkuttaneet. Hän ei jaksanut sitä koko päivän jatkuvaa tekopirteää feikkihymyä ja pomon jokapäiväistä muistuttelua siitä, kuinka "asiakas on aina oikeassa".

"Mä otan lehtipihvin", Taehyung ilmoitti samalla äänenpainolla, millä hän oli puhunut jo koko illan.

"Mä.." Jungkook sanoi ja Taehyung huokaisi. Hän ei edes tiennyt, miksi hänen oli pakko huokaista niin raskaasti. Ennen hän pystyi odottamaan vaikka puoli tuntia Jungkookin tehdessä valintaansa, mutta viimeiaikoina odottelu oli alkanyt käymään ärsyttäväksi.

"Mä otan tandoorikanaa", Jungkook sanoi nopeasti ja sulki ruokalistan. 

Tarjoilija kirjoitti lyhennetysti annokset valkosivuiseen vihkoseensa, otti ruokalistat takaisin ja asetteli ne hyllykköön.

*

Kevät 2016, Seoul, Etelä-Korea

Taehyung etsi oikeaa auditoriota kiireellä. Hän oli jo viisi minuuttia myöhässä, ja oli päättänyt lintsaavansa tunnin, jos oikeaa paikkaa ei löytyisi seuraavan seitsemän minuutin sisällä. 

Käytävät huusivat tyhjyyttään, vain Taehyungin omat askeleet kaikuivat seiniä pitkin. Hän luki auditorioiden numeroita ovesta, ja tajusi etsimänsä luokan olevan seuraava vastaan tuleva. 

Taehyung otti muutaman juoksuaskeleen käytävän päähän, kääntyi kulmasta vasemmalle, ja näki tuntemattoman, vaaleahiuksisen pojan ojentavan kättään avatakseen ovea. Taehyungin nopeiden laskujen mukaan poika oli menossa samaan paikkaan kuin hän, joten hän huudahti hiljaisesti ja sai pojan huomion itseensä. 

"Ootko sä menossa talousteidon tunnille?" Taehyung kysyi päästyään oven luokse hengästyneenä.

"Joo? Ootko sä tulossa kans?" vaaleahiuksinen poika kysyi, ja Taehyung nyökytti. "Miksi sä oot myöhässä?"

"Mä nukuin vahingossa pommiin. Entä sä?"

"Mä autoin yhen tyypin oikeelle luokalle. Ootko sä ekan vuoden opiskelija?" vaaleahiuksinen poika kysyi nostaen intonaatiota lauseensa loppua kohden. Hän vaikutti ystävälliseltä, toisin kuin ensimmäiset ihmiset, joihin Taehyung oli törmännyt.

"Joo..?"

"Hei pieni vinkki sit; älä ikinä sano tälle proffalle, että sä nukuit pommiin. Sano vaikka että bussi oli myöhässä, mutta älä ikinä sano nukkunees pommiin."

"Miks?" Taehyung ihmetteli. Blondilla oli vakava ilme naamallaan, eikä hän varmasti taitanut vitsailla vain uuden oppilaan kustannuksella. 

"Tää proffa pitää ihan helvetinmoisen saarnan siitä, että miten tulevaisuuden työelämässä ei sovi nukkua pommiin koska työpaikka voi mennä alta ja mitä kaikkee liiotteluja. Ja sä joudut jäämään vielä tunnin jälkeenkin juttelemaan sen kanssa", nuori miehenalku kertoi kuin omasta kokemuksesta.

Taehyung nyökytteli ymmärtäväisesti ja puristi reppunsa sankaa tiukemmin. Häntä jännitti, kun oli ollut kyseisen professorin tunnilla vasta kerran aikaisemmin, eikä muistikuvat tiukkapipoisuudesta tahtoneet palata mieleen.

"Onko sulla kaveria tuolla tunnilla?" blondipäinen poika kysyi vaihtaen aihetta lennossa ja hymyillen ystävällisesti.

"Ei.."