Pöytä Kahdelle - The End Of Our Love

25.

Syksy 2020, Seoul, Etelä-Korea

Jälkiruoat tuotiin pöytään nopeammin kuin mikään edellisistä ruokalajeista. Jungkook oli valinnut juustokakun, Taehyung pienen marjapavlovan. Makea marengista, kermavaahdosta ja marjoista koostuva annos ei näyttänyt kuitenkaan houkuttelevan vanhempaa, mutta Jungkook sen sijaan haarukoi juustokakkua suuhunsa nopeaan tahtiin täydestä mahasta huolimatta.

Jungkook ei olisi halunnut kiirehtiä, mutta hän tiesi Taehyungin pidättelevän illan etenemistä. Hän ei silti tiennyt, tekikö vanhempi sen tahallaan vai alitajuntaisesti, mutta viivytteli kuitenkin.

"Saanko mä maistaa?" Jungkook kysyi arasti ja nyökkäsi marenkitornia kohden.

"Ota minkä haluat. Mä en varmaan syö ees tätä kokonaan", Taehyung vastasi ja työnsi lautasta Jungkookia kohti. Taehyung kulautti pohjat punaviinistä kurkkuunsa Jungkookin seivästäessä närpittyä pavlovaa.

Jungkook palasi oman kakkupalansa pariin ja työnsi hidastetuin liikkein lautasen takaisin Taehyungille. Hän rupesi miettimään menneisyyttä, missä kohtaa kaikki oli romahtanut? Oliko se ollut jo muuttovaiheessa vai oliko se tullut vasta äskettäin. Melkein kaikki romantiikka heidän suhteestaan oli ollut historiaa jo muutaman vuoden. Vain pieniä romantiikan rippeitä pystyi löytämään sieltä täältä, mutta niissäkään rakkaus ei ollut tuntunut loputtomalta.

Jungkook pystyi edelleen muistamaan, kuinka oli ensimmäisenä päivänä kiiruhtanut lukion ovista sisälle ja nähnyt Taehyungin aulassa. Hän oli ihastunut ensisilmäyksellä, muttei ollut tähän päivään mennessä tohtinut kertoa asiasta kenellekään.

Ja ehkä se oli ollut vain hyvä. Suhde oli kai ollut vain kahden lukiolaispojan testi. Kestäisikö rakkaus, jos se alkaisi niin aikaisessa vaiheessa? Heidän tapauksessaan ei ainakaan. Jungkook olisi tehnyt monta asiaa toisin, jos suhde olisi alkanut vasta myöhemmin. Hän ei olisi käyttäytynyt kuin pikkukakara, hän olisi ottanut Taehyungin eri tavalla huomioon ja hän olisi muutenkin muuttanut tapaansa rakastaa.

*

Loppukesä 2020, Busan, Etelä-Korea

Jungkook ja Taehyung olivat viettäneet jo muutaman tunnin rannalla ottaen aurinkoa. Loppukesän lämpö oli houkutellut pariskunnan ulkoilmaan, mutta kuumuus oli pakottanut olemaan paikallaan. Heidän oli ollut tarkoitus pelata rantalentistä ihan vain huvin ja urheilun vuoksi, mutta auringon porotukselta ei päässyt suojaan viilenemään.

Auringon ottaminen ei kuulunut pariskunnan vakiopuuhiin. Viimeksi Jungkook oli ottanut aurinkoa yhdeksännen luokan luokkaretkellä, Taehyung ei ollut varmaan koko pienen ikänsä aikana ottanut auringossa niin rennosti kuin nyt. Eikä hän vieläkään olisi niin tehnyt, mutta Jungkook oli suostutellut hänet. 'Tän päivän puna on huomisen bruna', oli kuulunut Jungkookin suusta.

Jungkook pakkasi tyhjentyneen vesipullon ja puoliksi täynnä olevan viinirypälerasian takaisin narureppuunsa. Hän heilautti pyyhkeen niskaansa ja auttoi vielä Taehyungin hiekalta ylös, ennen kuin etsi hiekkaan hautautuneet varvastossunsa mukaan. Hotelli oli vain kävelymatkan päässä rannasta, mikä helpotti kuumuuden turruttamaa mieltä.

He pääsivät kulkemaan varjoista reittiä pitkin takaisin hotellille, mutta lämpö oli silti liikaa. Onneksi hotellilla oli kuitenkin hyvä ilmastointi, ja heti sisään astuttaessa olo helpottui. Jos aulassa olisi viettänyt kauemmankin aikaa, siinä olisi voinut tulla jopa kylmä.

Huoneessa oli päivän aikana käyty siivoamassa. Tai niin Jungkook ainakin päätteli pedatusta sängystä, vaikka avonaiset matkalaukut oli jätetty samaan asentoon kuin ne olivat olleet melkein koko miniloman ajan.

Jungkook kaatui mahalleen sängylle ja päästi syvän huokauksen huultensa välistä. Hän tunsi patjan painuvan vieressään ja käänsi kasvonsa patjasta vierelleen tulleeseen Taehyungiin. Hän tuijotti vanhemman tummanruskeisiin silmiin ja antoi mielikuvitukselleen vallan.