Pöytä Kahdelle - The End Of Our Love

20.

Syksy 2020, Seoul, Etelä-Korea

Taehyung katsoi vielä hetken nuorempaa huolestunut ilme kasvoillaan, mutta päätti sitten itsekin keskittyä oman annoksensa tuhoamiseen.

Illastaminen jatkui hiljaisuudessa. Jopa ravintolan toisella puolella olevan seurueen lapsikatras oli hiljentynyt syömään ranskalaisia ja nauravia nakkeja, eikä huutaminen jatkunut pidempään.

*

Kevät 2018, Seoul, Etelä-Korea

Pureva pakkanen oli pitkän talven jälkeen laantumassa. Tai no, eihän se pakkanen ikinä niin kovin pureva ollut, mutta punastutti posket ja nenänpään.

Taehyung istui kivisillä portailla ja odotti seuraansa saapuvaksi. Taehyung oli ajautunut pieneen erimielisyyteen Jungkookin kanssa päivän kulusta, joka toisaalta oli johtanut hieman suurempaan riitaan. Hän ei enää edes kunnolla muistanut, mistä erimielisyys alkoi tai johtui, mutta hän oli kuitenkin lähtenyt lätkimään ja koodannut Hoseokille tarvitsevansa seuraa.

Kyllä Taehyung aikoi yöksi kotiin mennä, mutta vielä hän ei ollut valmis kohtaamaan Jungkookin tuomitsevaa ja surullista katsetta. Hoseok oli sitä paitsi suhteellisen nopeasti laittanut viestiä takaisin, että oli vielä matkalla Incheonista takaisin Seouliin, mutta että matkaa ei ollut jäljellä kuin enää parisenkymmentä kilometriä.

Sen puolituntisen Taehyung oli käyttänyt hyväkseen ja etsinyt googlen avulla lähettyviltä halpoja illanviettopaikkoja, mutta hakutulokseksi oli tullut suurimmaksi osaksi vain karaoke-paikkoja tai ylihinnoiteltuja ja rikkaille suunnattuja yöklubeja. Hän oli kysynyt vielä Hoseokiltakin, josko tämä tietäisi edes jonkun paikan Taehyungin asuinalueen lähellä, mutta siihen viestiin punahiuksinen ei ollut vielä vastannut.

Pian Taehyung kuitenkin näki tutun kuontalon lähestyvän ajotien toiselta puolelta. Hoseok oli kai parkkeerannut kaaransa tien toiselle puolelle, pienen kävelymatkan päähän Taehyungista.

"Ajattelitko sä kauankin vältellä kotiinmenoa?" Hoseok kysyi virnuillen ilkikurisesti. Hän auttoi betoniportailla kyhjöttävän miehenalun seisomaan omille jaloilleen ja taputti toverillisesti selkään.

"Ainakin varmaan pari tuntia. Mä haluun vaan alkoholia, oon ollut raittiina liian pitkään", Taehyung vastasi huokaisten.

"Kauan sun tipaton tällä kertaa kesti?"

"Päivän", Taehyung vastasi ja oli purskahtaa nauruun. Nousuhumala alkoi jo tuntua humisevana päässä, vaikka Taehyung olikin juonut vasta hieman alle puolet matkan varrelta ostamastaan soju-pullosta. Taehyung oli luvannut vuoden alussa, että ottaisi alkoholia maltillisesti ja vastuullisesti, mutta lupaus oli kariutunut jo ensimmäisen viikon aikana.

"Sori jos tää on vähän tunkeileva kysymys, mut mistä teille tuli riitaa?" Hoseok kysyi hieman epävarmana ja hieraisi niskaansa.

Taehyung huokaisi syvään. Hän ei välttämättä ollut sillä tuulella, että olisi halunnut kovasti selitellä muille karkaamistaan, mutta toisaalta kai Hoseok ansaitsi kuulla syyn. Hänhän oli tullut Taehyungin seuraksi suoraan matkaltaan Incheoniin, eikä sen vuoksi ehtinyt käydä edes kotona välillä.

"Mä en edes tiedä. Enkä mä muista, oon jo humalassa", Taehyung sopersi ja otti Hoseokin olkapäästä tukea.

"Jos me mentäis kuitenkin meille? Jos mä vien sut tossa kunnossa klubille, me ei ensinnäkään päästä sisälle, ja jos me päästäis, mä en sais sua sieltä enää pois. Voit olla yötä mun luona ja mä vien sut aamulla sitten kotiin", Hoseok ehdotti. Taehyung nyökkäili ehdotukseen enemmän kuin tyytyväisenä, Hoseok osaisi pitää hänestä tällä hetkellä parempaa huolta, eikä hän joutuisi potemaan helvetillistä darraa seuraavana aamuna, kun Hoseokin luona ei saisi juotua itseään niin känniin.