Pöytä Kahdelle - The End Of Our Love

18.

Syksy 2020, Seoul, Etelä-Korea

Taehyung huokaisi raskaasti. Hänen mieltään painoi, muttei kehdannut näyttää sitä, vaan piti kulissina vakavaa ilmettään. Jungkook oli kalpea ja näytti Taehyungin silmiin pahoinvoivalta. Iltaa olisi vielä jäljellä kun pääruokakaan ei ollut vielä hetkeen saapumassa, ja olisi heillä puhuttavaakin vielä ihan kiitettävästi. Olisi sääli lopettaa ilta kesken ja aloittaa koko rumba alusta asti uudestaan joskus toiste.

"Ootko sä okei? Näytät vähän kipeeltä", Taehyung kysyi yrittäen peittää ylimääräisen huolestuneisuutensa.

Taehyung ajatteli olevansa liian takertuvainen huolestuessaan nuoremman rapistuneesta ulkokuoresta. Hän oli huolestunut, tottakai oli! He olivat kuitenkin olleet pariskunta jo kuusi ja puoli vuotta, ei toisesta välittäminen mihinkään kadonnut. Rakkaus oli vain hiipunut, tunteet kaikonneet ja he olivat kasvaneet erilleen.

*

Loppukesä 2017, Seoul, Etelä-Korea

Päivät alkoivat olla toisiaan viileämpiä syksyn kohta tullessa. Elokuun alku oli kohta ohi ja puoliväli näkyi jo tuulilasissa. Elokuun loppu tarkoitti myös koulun jatkumista ja Taehyung oli innoissaan aloittamassa kolmatta vuottaan yliopistossa. Jin oli ehtinyt keväällä jo valmistua, mutta Taehyungin onneksi Namjoon ja Hoseok jatkaisivat vielä ainakin kaksi vuotta yliopistossa.

Jungkook asteli kahden kauppakassin kanssa takaisin sisälle asuntoon. Taehyung oli lähettänyt nuoremman tekemään illan ja seuraavan päivän ruokaostokset sillä aikaa kun itse oli puunannut kämppää lattiasta kattoon. Syy moiseen jakaukseen oli vain siinä, että Jungkook oli paljon vahvempi kantamaan kauppakasseja ja Taehyungin siivousjälki oli huomattavasti Jungkookia huolellisempaa.

"Miten sä olit noin nopee?" Taehyung ihmetteli ja antoi pienen suukon Jungkookin poskelle. Hän otti toisen painavista muovikasseista nuoremman kädestä ja vei keittiön saarekkeelle odottamaan purkamista.

"Siellä ei ollut ruuhkaa. Mä olin varmaan ainoo koko kaupassa", Jungkook vastasi ja laski toisen kassin samaan paikkaan, mihin Taehyung oli ensimmäisen jättänyt.

Jungkook kiersi kätensä Taehyungin ympärille takaa päin ja hymisi rakastavasti hänen korvaansa. Taehyung tunsi vilunväristysten kulkevan kehonsa läpi ja kääntyi Jungkookin hellässä otteessa ympäri. Hän painoi huulensa Jungkookin omille ja liikutti niitä hitaaseen tahtiin. Suudelma oli sulattava ja rakastava, herkkä ja himokas.

"Meen pitää laittaa nää valmiiks ennen kun ne tulee", Taehyung mutisi Jungkookin huulia vasten irrottauduttuaan niistä tarpeeksi. Hän tunsi Jungkookin pienen henkäyksen suullaan ja antoi vielä lyhyen suudelman nuoremmalle, ennen kuin irrottautui pojan otteesta kokonaan.

Taehyung oli eilen illalla hakenut häkkivarastosta kasan lautapelejä Jungkookin kanssa. Taehyung oli kutsunut omat yliopistokaverinsa lautapeli-iltaa, Jungkook oli kutsunut omat työkaverinsa, osittain muodon vuoksi, osittain omasta halustaan ja osittain Taehyungin painostuksesta. "Mitä enemmän porukkaa, sitä hauskempaa siitä tulee" Taehyung oli sanonut tonkiessaan pelejä varastosta.

Jungkook ja Jimin eivät olleet enää pahimmat viholliset. Jimin ei välttämättä kuulunut Jungkookin läheisimpiin ystäviin, mutta lyhykäinen oli raivannut tiensä jollakin tavalla sisäpiiriin.

-

"Kauhee kiristäjä!" Taehyung huudahti.

"Ite varastat kaikkien rahat!" Jungkook väitti sujuvasti vastaan.

"Et sä voi noin sanoo! Mä en päätä hintoja ite!"

"Ehkä me nyt vaan laitetaan tää Monopoly pois ja vaihdetaan peliä ennen ku tee pistätte koko kämpän ympäri", Namjoon rauhoitteli tilannetta ja alkoi keräämään lattialle ylösalaisin lentänyttä pelilautaa ja sen nappuloita takaisin laatikkoon.

Pariskunnan olisi ehkä ollut hyvä keskustella kilpailuhenkisyydestä ennen pelien valitsemista. Kaikelta sotkulta ja ylimääräiseltä riidalta oltaisiin selvitty ja kaikilla olisi hauskempaa. Monopoly oli sitä paitsi vasta ensimmäinen peli, eikä ilta voinut loppua niin lyhyeen.

"Pelataan seuraavaks vaikka Aliasta tai jotain muuta", Jin ehdotti ja asetteli Monopolyn rahat laatikkoon.

"Pelataan totuutta ja tehtävää!" Jimin huudahti ja sai osakseen hieman kyseenalaistavia katseita. "Se kuuluu kaikkiin kaveriporukoitten kesken vietettäviin peli-iltoihin.."

Jin, Namjoon ja Yoongi pudistelivat päätään, Hoseok kohautti olkiaan hyväksyvästi ilmeillen ja Taehyung suostui heti. Jungkook oli myös vastahakaan, mutta suostui Taehyungin taivutellessa hänet.

"Mut onks se nyt kuitenkaan ihan hyvä idea..? Moni kaverisuhde on myös päättynyt siihen peliin", Namjoon yritti jakaa tilastollista tietoaan, jota nuorukaisen päässä tahtoi olla loputtomasti.

"Älä nyt.. Enemmän perheriitoja ja avioeroja syntyy Monopolysta, ei tää oo niin paha", Jimin väitti vastaan ja sai Jinin ja Yoongin puolelleen. Namjoon suostui vasta pitkien neuvottelujen jälkeen, ihan vain todistaakseen, ettei hänellä ollut sen suurempia salaisuuksia.

Taehyung asetteli tyhjän olutpullon maton keskelle ja odotti muiden pääsevän sen ympärille istumaan. Hän oli toisaalta hieman skeptinen pelin suhteen. Ei sen takia, että hänen pitäisi paljastaa omia salaisuuksiaan toisille tai että hänen täytyisi nolata itsensä täysin toisten edessä. Taehyung ei oikeastaan tietänyt syytä skeptisyydelleen, se vain oleili hänen takaraivossaan ilman syytä.

"Jungkook voi pyörittää ekana, se on kaikkein nuorin", Jimin sanoi ja katsoi hymyillen Jungkookia. Taehyung vilkaisi myös poikaystäväänsä ikään kuin varmistaakseen asian olevan okei.

Pullo pyöri muutaman kierroksen ympäri, hidastui huomattavasti ja pysähtyi lopulta Namjoonin kohdalle. Mies valitsi totuuden ajatellen pääsevänsä mahdollisimman vähällä vaivalla, vastasi totuudenmukaisesti ja pyöräytti pulloa.

Peli jatkui totuuksien parissa, kukaan ei ollut vielä uskaltautunut ottamaan tehtävää. Jimin pyöräytti oman vastauksensa jälkeen pulloa, joka pysähtyi Taehyungin kohdalle.

"Totuus vai tehtävä, Taehyung?" Jimin kysyi pieni pilke silmäkulmassaan.

"Totuus", Taehyung vastasi muiden tapaan.

"Ota tehtävä", Jimin käski ja hänen painostava katseensa sai Taehyungin vavahtamaan.

"O-okei.. tehtävä."

"Pussaa Hobia. Kielarilla."

Taehyung huomasi, kuinka Hoseok punastui hänen vieressään. Näytti siltä, kuin nuorikko olisi voinut räjähtää nolostuksesta hetkenä minä hyvänsä.

"Mut mulla on poikaystävä. Me ollaan kihloissa", Taehyung huomautti ja vilkaisi hätäisenä Jungkookia. Kuinka Jimin kehtasikaan?

"Ihan sama. Se on sun tehtävä. Jos sä et tee sitä, sä joudut tekemään jotain vielä pahempaa", Jimin uhkasi ja näytti olevansa tosissaan.

Taehyung ei tiennyt, mikä olisi voinut olla pahempaa kuin kielari poikaystävän edessä jonkun muun kanssa, muttei myöskään halunnut ottaa siitä selvää. Hän katsoi vuoroin Jungkookia, Jiminiä ja Hoseokia. Hoseok oli edelleen punainen kuin tomaatti, Jungkook katsoi epäuskoisena ja Jimin vilkuili rannekelloaan ajan kuluessa.

Hoseok oli kai menettänyt jo uskonsa tehtävään, kunnes Taehyung lopulta iski huulensa punahiuksisen pojan suulle. Hän ujutti kieltään Hoseokin hampaiden välistä ja löysi punapään kielen. Ne tanssivat hetken ajan kaksistaan, omassa kuplassaan, kunnes Taehyung vetäytyi kiireesti irti.

Hän pelästyi itseään. Hän oli nauttinut siitä. Hoseok osasi suudella, ehkä jopa paremmin kuin Jungkook. Mutta Taehyung rakasti Jungkookia, eikä halunnut minkään pienen ylimääräisen suudelman tuhoavan sitä, mitä heillä oli. Taehyung katui jo suudelmaa ja olisi halunnut hyvittää sen Jungkookille.

Jungkook kuitenkin näytti pettyneeltä. Hän oli luottanut vanhempaan täysillä, mutta Taehyung oli romuttanut sen pirstaleiksi kahden sekunnin aikana. Hän oli pettynyt, liikaa.