muistio

rosa - runo

Yksin yksinäisyydessä yksi kesti
Kesti keskitakven kaamosmasennuksen
Kauheaa kamaluutta vastaan taisteli
Taivalsi takaperin mahdottomalta näyttävää
Näkyä nähty ei oltu suurempaa
Suosta suurimmasta kiipesi ylös
Ylsi ylös taivaisiin asti tuo
Tuli tuuli vasten kasvojaan
Kasteli kasvava sade raskain hänet niin
Niityiltä niin kauniilta kovin kotoisten
Korviinsa koiperhoset työtyivät
Työnsivät tytärtä hebtoa ja haurasta
Haparoi harmaassa sumussa yksin
Yksi yksinäinen

Kasvoi kauneimmaksi kaikista heistä
Heinää herkkää hän työnsi sivuun
Sillat silti ylitti jalat murtuneena
Murskaksi muserretut unelmat laukussaan
Laski lapsi alas jyrkimmät mäet nuo
Nuori nukkumaan kävi itkunsa sylissä
Syvällä sysimustassa taisteli vastaan
Vastuksi vahvoja ja voittamattomia
Voiko voimaksi kääntää vihollisensa pahat?

Mutta mutkaista tietään hän yhä jatkaa
Jaksaa jalkansa nostaa suonsilmäkkestä
Suokoon suurimmat voimat ja onnet
Ontuvan onnettoman avuksi täällä
Tästä tämän antakaa päästä läpi jo
Joskus jossakin odottakoon parempi
Palatkoon paino raskas tietämättömiin
Tietä tietäköön voivansa rauhassa kulkea
Kun kuvat synkät värjäytyvät taas kauniiksi