Huomaan taas kadonneeni itseeni, ja todellisuuteen herätessäni minua katsotaan hämmentyneinä. Hetken minä olin olemassa itsenäni eikä minua siksi tunnistettu. Takaisin leluelämääni palatessani suru syleilee minua raskaana. Sieluni kaipaa yhä vain vapautta olla olemassa, mutta sen väkivalloin työnnän takaisin piiloonsa jottei minua kukaan näkisi. Muistoissani olen joskus ollut minä, aikanaan minä todella elin, ja siksi en enää sitä tee. En tahdo toistaa lapsuuden virheitäni uudelleen saadakseni jälleen selkääni. Minä muistan miten syvältä viiltää tulla tuomituksi siitä, mitä eniten rakastaa, siitä mitä eniten on, ja siitä, mitä eniten tuntee. Siksi minä sielulleni sanon aamuisin hyvästit ja nielen ikäväni kahvi mausteenaan.
Toisinaan luulen löytäneeni ihmisen joka saattaisi hyväksyä minut. Jonkun, joka ehkä pystyisi näkemään minut eikä palaisi takaisin satuttaakseen vaan rakastaakseen. Naiivin lapsellisesti luulen toisinaan voivani joskus vielä laskea näytelmäni sivuun ja näyttää edes yhdelle teistä mistä minä todella muodostunkaan. Todellisuus tietysti minut joka kerta haaveistani herättää ja muistuttaa ihmiskunnan tärkeimmästä totuudesta; kukaan ei välitäkuin itsestään. Kukaan ei pidä ketään itseään tärkeämpänä, siksi kukaan ei tule koskaan olemaan valmis katselemaan tuhansia pieniä palasia kanssani kun yritän niistä myodostaa selkeää kuvaa itsestäni hänelle.
VOUS LISEZ
muistio
Aléatoirelegit vaan muistio etten menetä mun muistiinpanoja puhelimen vaihdon yhteydessä. ihan hiton hyvää viihdettä.
