Hyppäsin ulos isäni puhtaanvalkoisesta bemarista ja vilkaisin ympärilleni. Edessämme kohosi valtava, valkoinen omakotitalo, jota ympäröi vehreä piha. Paljukin pilkotti talon takanurkalta.
"No, mitä tykkäät?" isä kysyi, hieman jännitystä äänessään.
Hetken vain tuijotin taloa. Sirten käänsin katseeni isään ja hymyilin hänelle säteilevästi.
"Ihana! Missä Amber muuten on, mä haluisin nähä sen?" Pulisin isälle innostuneena.
Amber on isän naisystävä. He ovat olleet yhdessä pitkään, ja asuvat täällä Washingtonissa. Asuin itse ennen äidin luona Kaliforniassa, mutta äiti on ollut viime aikoina kovin kiireinen töidensä kanssa, hän joutuu matkustella paljon ja sellaista. Isä oli ehdottanut että muuttaisin jota kuinkin pysyvästi hänen ja Amberin luo, ja olin tarttunut ehdotukseen innoissani, koska tarvitsin elämälleni uutta alkua.
"Amber on sisällä, hän sanoi valmistavansa tänään päivälliseksi jotain oikeen hyvää tulosi kunniaksi." Isä sanoi ja naurahti iloisesti. "Mennään nyt hakemaan kaikki kamppeesi autosta, en malta odottaa, mitä tykkäät uudesta huoneestasi." hän jatkoi. Hymyilin isälle.
Raahasin kahta suurta matkalaukkua kohti taloa, isä tuli perässä muutamien pahvilaatikoiden kanssa. Kapusin vaivalkoisesti terassin portaat ylös, jännittyneenä laskin toisen matkalaukuista otteestani, ja avasin oven. En ollut vielä koskaan käynyt isän uudessa kodissa, tai tavannut hänen naisystäväänsä Amberia. Olin kuitenkin kuullut hänestä sen verran paljon, että tuntui kuin tuntisin hänet jo.
Raahatessani kamppeitani pitkin taloa kohti yläkertaan vieviä rappusia -isä sanoi että huoneeni olisi ovi kylpyhuoneen vasemmalla puolella- en voinut olla ihastelematta ympärilläni olevaa upeaa, valoisaa taloa.
Pääsin vaivoin kipitettyä portaat ylös, ja läväytettyä huoneeni oven auki. Huuliltani purkautui huokaus. Huone oli aivan ihana. Isä todellakin tiesi, kuinka sisustaa huoneesta täysin mieleiseni.
Hetken vielä ihastelin huonetta, kunnes tyrkkäsin matkalaukut lattialle, ja lähdin alakertaan etsimään isää ja Amberia.
~ Alotin uuden tarinan! Aattelin, et tästä tulee nyt tälläne draama/rakkaustarina, mite sen nyt tykkää sanoo. Prologissa ei tosiaa mitää ihmeellistä, pohjustusta vaan siihe mistä lähetään liikkeelle.
Moikka!❤
YOU ARE READING
Your Little Lover
Romance"Hey, my little lover, älä viitti mököttää" Daniel sanoi raivostuttavan ihanalla äänellään. "En todellakaa oo mikää your little lover" tuhahdin, vaikka sydämeni hakkasi niin, että hänkin varmaan kuuli sen. HUOM. Hahmot ja juonen oon keksinyt itse, j...