oi hiljainen lintu
ja itkevä maa,
sä odotatko vain
omaa kuolemaa?
jo anivarhain
sä oksalles nouset
ja kyyneleen pienen
vain poskelles vuolet
oi kuoleva lintu
sun silmistäs nään
et' elinaikanas nähnyt
sä hätäpäivääkään
sun silmistäs valo
jo mennyt on pois
sun aikasi
nyt mennäkö ois?
YOU ARE READING
piinaa ja poetiikkaa
Poetryja runojalkani ontuvat, mutten silti osaa lopettaa ajoissa
