𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷

18. Kaksi ässää hihassa

"Kun noin kuusi vuotta sitten löysin sijoituskodin jossa oli paljon hylättyjä lapsia, halusin heti adoptoida heidät kaikki. Olin rikas, mutta yksinäinen, ilman oikeaa perhettä. Minulla oli vain oma jengini huumediilereitä.

Seoulin tällä puolella oli paljon rikkaita ja rapistuneita ihmisiä jotka halusivat päivittäistä taukoa todellisuudesta. Ikään kuin.. Autoin heitä ja samalla hyödyin siitä itse. Ette usko kuinka vaikeaa oli pysytellä vaiti, kun halusin toitottaa koko maailmalle kuinka hyvä ihminen olin.

Poikani kasvoivat hyvin, koulutin heidät puolustamaan, pelkäämään ja tottelemaan. Sitten annoin tehtävät ja neljä veljeksistä lähti suorittamaan niitä. Loput veljekset jaoin johtamaan omia joukkojaan ja värväsin mukaan paljon väkeä. Halusin tietää, kuka selviäisi pisimpään ja kuka menestyisi parhaiten. Tämä oli ihmiskoe. Korttipeli. Katsokaa ympärillenne. Tämä on se mihin se loppuu. Kaikki kortit on kohta pelattu.

Me annetaan teille vielä yksi mahdollisuus", Sir Wang kuulutti. "Teillä on kolmekymmentä sekuntia aikaa vetää se ässä hihasta."

Takas san pov

Laskin itseni oksien varaan ja pudottauduin maahan kevyesti kuin valkoinen valhe. Aukiolle oli hieman matkaa puultani, mutta taitoin sen nopeasti. Saavuin ihmisjoukon reunalle, viistosti Sir Wangiin.

Heilautin jousen selästäni, nappasin nuolen viinestä ja sytytin sen kärjen soihdusta. Asetin roihuavan nuolen jouselle, jännitin sen ja lähdin lähestymään aukean keskikohtaa. Päästin irti ja nuoli viuhahti väkijoukon ja kaatuneiden ruumiiden yli kuin feeniks. Viimeisten korttien keskuudessa kuului äänekäs kohahdus, kun nuoli iskeytyi maahan ja jäi törröttämään kymmenen sentin päähän Sir Wangin tuolista.

"Kuka hävytön mulkeron vasen keskivarpaankynsi kehtasi!?" Sir Wang karjaisi ja nousi seisomaan.

"Minä", lausuin rauhallisesti jatkaessani matkaani kohti Sir Wangin tuolia.

"Ja kukahan sinä mahdat olla?" Sir Wang naurahti ylimielisesti.

"Ristiässä", totesin ja kohotin paitaani vilauttaen tatuointiani.

Seisahduin kädet puuskassa katsomaan Sir Wangia. Tunsin kaikkien eloonjääneiden katseet selässäni, mutta en hermostunut. Sir Wangin tuolin takana seisoi joku punaviittainen selin minuun.

Kyseinen punaviitta käännähti äkisti ja katsoi Sir Wangin korkean tuolin ali suoraan silmiini. Jäänharmaat silmät väläyttivät paljonpuhuvan katseen ja samassa ymmärsin. Park tuijotti suoraan sieluuni.

"Teloittajat, hankkiutukaa eroon tuosta rotasta, se pilaa minun showni", Sir Wang suutahti.

"Sinä halusit ässän, tässä olen. Pitääkö mun siis jotenkin pelastaa nämä kaikki ihmiset vai sinut?" kysyin sarkasmin sokerikuorruttamalla äänelläni.

"No sen saat päättää ihan itse", Sir Wang irvaili. "Heti kun pääset vapaaksi."

Vartijat olivat huomaamattani päässeet taakseni ja tarttuivat molemmista käsistäni. Annoin heidän ottaa tukevan otteen ennen kuin käytin koko kehoni painoa heilauttaakseni toisen heistä maahan. Potkaisin häneltä tajun kankaalle ja siirryin sitten toisen pariin. Tökkäsin häntä silmiin, nostin jalkani hänen lantiolleen ja potkaisin voimakkaasti.

"Ohoh, poika osaa puolustautua", Sir Wang hymähti.

"Ja nyt voidaan alkaa pelastamaan niitä henkiä", ilmoitin kun huomasin teloittajien siirtyneen punaviittaisten riviin.

En halunnut ajatella sitä, että Hongjoong oli nyt poissa. Sitä että hänen kuorensa makasi jossain täällä, saamatta mitään oikeutta itselleen. Hän oli kuitenkin ollut minulle kuin veli. Vedin nopeasti ladatun pistoolini ja ammuin toista teloittajaa päähän. En ladannut, vaan vedin toisiksi parhaan perhosveitseni (jonka olin nimennyt Janeksi) vyöltäni ja lähetin hyvin tähdätyn heiton viimeisen teloittajan selkään.

"Vaikuttavaa", Sir Wang aploodeerasi kuivasti.

"Isä", Park kutsui.

"Älä häiritse!" Mr. Wang kääntyi vihaisena Parkiin päin.

"Sä kai haluat tietää sun virheistäsi suurimman", Park aloitti. "Siis jos ajatellaan sun puolta, virhe joka voi viedä sulta hengen."

"Mitä paskaa sinä selität? Haluatko eroon päästäsi?" Wang ärähti, kuitenkin selvästi kiinnostuneena.

"Kun sä adoptoit meidät", Park jatkoi. "Sä ehkä otit mut, mun niin kutsutun kaksosen ja meidän äidin puolen veljet. Mutta sä et ottanut tarpeeksi hyvin selvää."

"Mitä sä tarkotat", Wang tiuskahti.

"Mulla on identtinen kaksonen", Park ilmoitti. "Sanotaan tätä nyt sitten vaikka ultimaattiseksi ässäksi."

Ja ennen kuin kukaan ehti reagoida mitenkään, yksi 'vartijoista' riisui huppunsa ja ampui Wangia suoraan ohimolle. Olin odottanut kamalaa kaaosta tai jotain, mutta paikallaolijat vain alkoivat taputtaa kohteliaasti. Tämä oli vapauttanut heidät kaikki.

"Vielä yksi uhraus tehtävänä", Park kuulutti. "Sitten olemme kaikki yhtä punaista herttojen merta."

Näin hänen lataavan pistoolin ja tähtäävän sillä suoraan kasvoihini. Tiesin etten enää ehtisi ladata ja nostaa pistooliani. Kuulin laukauksen ja suljin silmäni. Luotia ei tullut. Avasin silmäni ja katsoin kuinka yksi punaviittainen kaatui maahan Parkin ja minun väliin. Kuulin uuden laukauksen ja näin Parkin kivettyneet kasvot. Selvisin jähmetyksestäni ja kävelin minut pelastaneen hertan luokse. Yeosang. Hän avasi verisen suunsa ja pukelsi:

"M-me.. ne Wo.. ooy.. oung.. in. R.. rak.. staa.. sin.. ua.. Pid.. ä hu.. olt.. a"

Tunsin sydäntäni kivistävän hieman. Yeosang oli antanut elämänsä, jotta voisin olla Wooyoungin kanssa.

Suoristauduin ja katsoin ympärilleni. Näin ympäristöni sumeana, mutta yksi ihminen näkyi selkeästi. Hän oli repinyt punaisen viittansa ja seisoi siinä. Odottamassa. Ja minä täytin odotuksen, kävelin hänen luokseen.

"Se oli mun veli", Wooyoung totesi. "Mä tapoin mun oman veljen."

"Seksikästä", hymähdin.

Katsoin Wooyoungin jäänharmaiden iiristen ympäröimiin pupilleihin palavin silmin. Sanoja ei tarvittu, veto välillämme oli vahvempi kuin kolmetoista traktoria ja neljä fuckboyta. Välittämättä kaikista kuolleiden ruumiista ympärillämme, tartuin Wooyoungia hiuksista ja vedin hänet luokseni. Wooyoung ei hätkähtänyt, vaan iski huulensa omiani vasten.

dramaattisesti nyt ilmotan että tää tarina loppuu tähän hihi haha

<->
Heimoitervepäivää ihmiset tai BYE GUYS, HI LADIES MMWAH!

Anygays here it is toivottavasti tykkäsitte tästä. Jotkut asiat saattaa jäädä auki mutta jos joku häiritsee paljon niin voi aina kysyä. Kiitos kun luit.

~Myrsky