𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷

9. "Tein susta yksisarvisen"

"Josefine voitko uskoa, se on parisuhteessa, mutta silti se panee mua", kuulin unisen äänen keittiöstä.

Nousin ylös ja huomattuani olevani alasti, vedin sängyn vierestä lattialta jotkut bokserit jalkaani. Vedin käteni hiusteni läpi ja kävelin keittiöön. Hongjoong istui keittiötason ääressä baarijakkaralla, nojasi poskeaan pöytään ja tuijotti intensiivisesti teekannua.

"Joongie", sanoin pehmeästi ja Hongjoong kääntyi katsomaan minua.

"Mitä!?" Hongjoong kysyi ärtyneenä.

"Joongie se on teekannu", jatkoin yhä pehmeästi ja laskin käteni tuon olkapäälle.

"Kappas", Hongjoong sanoi lyhyesti.

"Pitäiskö mennä vielä nukkumaan", mietin ja haukottelin.

"Mene sinä vaan", Hongjoong sanoi kääntyen takaisin teekannun puoleen. "Jään juttelemaan Josefinelle."

"Mut-" aloitin.

"MITÄ SIITÄ VAIKKA SE ON TEEKANNU!? SE KUUNTELEE MUA JA ANTAA MUN KERTOA MILTÄ MUSTA TUNTUU!" Hongjoong huusi.

"Okei puhutaan aamulla", nostin käteni pystyyn ja käännyin.

Näin sivusilmällä, kun Hongjoong tarttui teekannuun ja paiskasi sen lattiaan. Riensin nopeasti hänen luokseen, nappasin hänet syliini ja kannoin olohuoneen sohvalle. Hongjoong työnsi itsensä alas sylistäni ja tipahti matolle.

"ÄLÄ KOSKE MUHUN!" Hongjoong kiljahti.

"Joongie rauhotu", sanoin hiljaa. "Mieti nyt miltä Josefinesta tuntuu, tuolla se makaa palasina lattialla, vaikka se kiltisti kuunteli sua."

"Menenkin pyytämään siltä anteeksi", Hongjoong sanoi ja yritti nousta.

"Odota hetki, jutellaan nyt", sanoin ja painoin Hongjoongin takaisin lattialle.

"Älä koske muhun", Hongjoong sihahti uudestaan.

"Anteeksi Joongie, nyt kerro mikä on hätänä", sanoin ja autoin Hongjoongin vastusteluista huolimatta sohvalle.

"Sä olet yhdessä Seonghwan kanssa ja silti sä panet mua", Hongjoong sanoi halaten polviaan.

"Mä en missään vaiheessa halunnut yhteen Seonghwan kanssa", sanoin totuudenmukaisesti. "Ja me vaan tapahdutaan vahingossa."

"Onko se sulle vaan vahinko?" Hongjoong kysyi ja hänen huulensa menivät mutrulle.

"Ei älä ymmärrä väärin", sanoin nopeasti. "Etkö sä ole kuullut, että humalassa estot lähtee ja tekee sen mitä oikeasti haluaisikin, mutta ei selvänä vaan kehtaa?"

"No.." Hongjoong mutisi. "Olen, mutta-"

"En mä tiedä mitä mä haluan", huokaisin ja painoin kasvoni käsiin. "Mutta mä en halua tehdä mitään mikä satuttais sua."

"Ei se mua silleen haittaa", Hongjoong mutisi. "Mutta mä en haluais että sä petät ketään. Ihan sama vaikka sä et oliskaan mukana siinä suhteessa, sun pitää sanoa se Seonghwalle, niin sitten sä et petä."

"Mä tiedän", sanoin turhautuneena. "Mutta Seonghwa on niin vaikutusvaltainen, enkä mä tiedä mitä se ja sen jengi mulle tekis jos mä jättäisin sen ja se sais selville mun olleen viholliskortti."

"No hemmetti", Hongjoong huokaisi. "Minulta et persettä saa ennen kuin olet jättänyt Seonghwan."

"Sovitaan sitten niin", sanoin ja aloin miettimään.

Seonghwa asui suuressa talossa, jossa oleskelee joku ihminen, joka ei varmasti ole hänelle mitään sukua. Vai onko? Olivatko vaaleanharmaat silmät muutaman viikon takaa sittenkin myös Seonghwalla? Aivoni jäätivät enkä muistanut hänen silmiensä väriä. Seonghwan luona istuneen miehen silmät olivat loistaneet pimeässä. Hänellä oli ollut hopeanväriset hiukset ja toisessa korvassa oli ehkä roikkunut verenpunainen sydänkorvakoru. Hetkinen, SYDÄNKORVAKORU?!

"Joong?" kysyin ja mies nosti päätään. "Minkä värinen hertta on korteissa?"

"Punainen", Hongjoong vastasi. "Kuinka niin?"

"Seonghwan kotona oli kaapillinen punasia viittoja ja laatikollinen punaisia maskeja", sanoin hitaasti.

"Luuletko, että-", Hongjoong aloitti tutkimaton ilme naamallaan.

"En tiedä. Se voi olla vaihtoehto", sanoin hiljaa. "Mä lisäksi luulen että olen tavannut kolme neljästä jätkästä."

"Jung, Jeon, kuka kolmas?" Hongjoong kysyi.

"Jos Seonghwa on kortti, niin mä luulen että se yksi oli niiden jätkä", mietin.

Olisiko se sittenkään niin, sitä en tiedä. Kaikki vaihtoehdot piti pitää avoinna. Niin minulle oli aina sanottu.

"Pitäiskö meidän liimata Josefine kasaan?" kysyin.

"Varmaan, ehkä sille tulis parempi mieli", Hongjoong sanoi ja nousi sohvalta.

Kävelimme keittiöön ja aloimme keräämään posliininsirpaleita lattialta. Onneksemme kannu oli sen verran vahvaa tekoa, että nokan ja kahvan lisäksi siitä oli irronnut vain kolme suurempaa palaa. Aloin kaivelemaan kaappeja löytääkseni liimaa.

"Eikö se liima loppunut tässä hiljattain?" Hongjoong kysyi sovitellessaan sirpaleita toisiinsa.

"Joo, mutta mä kävin heti hakemassa sitä lisää", vastasin ja hyppelehdin kaivelemaan kylpyhuoneen kaappeja. "Haa, löysin sen!"

"Pitäiskö sun haistaa onko se kunnossa?", Hongjoong ehdotti vitsillä, kun palasin keittiöön pikaliimaputelin kanssa.

"Haistaa? No ihan miten vaan", kohautin olkiani, avasin putelin ja haistoin.

Muutaman hetken päästä tunsin, kuinka jotain kylmää heitettiin naamalleni. Avasin pärskien silmäni ja huomasin päätyneeni lattialle. Hongjoong nauraa räkätti niin kovaa kuin keuhkoista lähti. Nousin istumaan ja ravistelin päätäni kuin koira niin, että hiuksiini päätynyt vesi roiskui ympäri keittiötä.

"Hei ei minua ei älä", Hongjoong kikatti joutuessaan vesipisaroiden kohteeksi. "Mä vaan herätin sut kun sulla meni vintti pimeeks."

"Etkä voinut sitä yhtään kuivemmin tehdä?" kysyin kömpiessäni ylös lattialta.

"En. Puun latvaan köyttäminen kävi mielessäni, mutta en keksinyt tarpeeksi korkeaa puuta, jota olisi helppo ravistaa", Hongjoong kertoi.

"Sä tiedät kuinka paljon mä pelkään korkeita paikkoja", sanoin loukkaantuneena.

"No mutta olisit sä herännyt ainakin", Hongjoong puolusteli. "Sitäpaitsi en tehnyt niin."

"Noh kiitos nyt tästä Joongiebumbumgie", tuhahdin.

"Anteeks miten meni?" Hongjoong kysyi ja kohotti kätensä lyöntiin.

"Heihei äläs unohda että mä olen aika hyvä nyrkkeilyssä", sanoin ja Hongjoong laski kätensä heti. "Liimataas se Josefine nyt."

Levitin liiman palojen reunoille ja katsoin kun Hongjoong kasasi kannun. Se ei ehkä ollut yhtä sileä ja kaunis kuin muutama tunti aikaisemmin, mutta ehjä se silti oli. Vahingossa otin hedelmäkorista viinirypäleen, laitoin sille liimaa ja painoin sen Hongjoongin otsaan. Hongjoong kääntyi katsomaan minua hyvin ärsyyntyneen kyseenalaistava katse naamallaan.

"Mitä hemmettiä sä teit?" hän kysyi.

"Susta yksisarvisen", vastasin ja aloin nauraa.

Kesken kaiken oveen hakattiin. Käännyin katsomaan Hongjoongia kummastuneena. Hakkaajalla tuntui olevan joko suuri hätä, tai sitten hän oli murhanhimoinen. Kävelin varovasti eteiseen ja kuulin Hongjoongin seuraavan hieman kauempana. Kirosin mielessäni sitä, ettei ovessamme ollut ovisilmää ja laskin käteni kahvalle. Kiersin lukkoa ja ovi aukesi.

<->
Heimoitervepäivää ihmiset.

Rakastan skz Back Dooria ok?

Miten teillä menee?

Toivottavasti tykkäsitte, hyvää loppupäivää /aamua /iltaa /yötä kaikille.

~Myrsky