"Me ei olla yhessä", sanoin kymmenettä kertaa ja katsoin väsyneesti Yunhoa.
"Mutta-", Yunho aloitti.
"TURPA KIINNI, MINÄ TIEDÄN OMAT ASIANI PAREMMIN KUN SINÄ!" huusin.
"San, alkaako sulla vierotusoireet?" Hongjoong kuiskasi huomaamattomasti.
Läväytin silmäni ammolleen ja juoksin vessaan. En ollut muistanut koko asiaa ja halusin sen äkkiä pois alta, ennen kuin alkaisi taas tehdä mieli. Otin tutun ruiskuni ja uuden, puhtaan neulan.
"Mihin sä hävisit?" Yunho kysyi.
"Kävin vessassa", vastasin.
"Onks kukaan kuullu Wooyoungista mitään?" Hongjoong kysyi yhtäkkiä.
"En mä sen jälkeen kun ne lähti viikonlopun viettoon Mingin kanssa", Jongho vastasi ja muut olivat samaa mieltä.
"No pitäskö siitä huolestua vai?" Hongjoong kysyi.
"Se on varmaan Mingin kanssa jossain komerossa panemassa", Yunho kohautti olkiaan.
"En usko että Wooyoung olis samanlainen kun Mingi", sanoin hiljaa. "Sitäpaitsi Mingi tulee tuolta. Yksin."
Hongjoong keräsi rohkeutensa ja lähti Mingin luo. Menin perään varmistaakseni että kaikki pysyisi raiteillaan. Hongjoong pysäytti Mingin keskelle käytävää.
"Missä Wooyoung on?" Hongjoong kysyi.
"Mistä mä tiedän?" Mingi kysyi. "Luulis sun tietävän paremmin kun sä olet sen kaveri."
"Anteeks mut mitä? Etkö sä sitten ole sen poikaystävä?" Hongjoong kysyi.
"No en hemmetissä ole", Mingi tyrskähti. "Miks mä sen kanssa olisin?"
"Sä sanot noin vaan siks, ettet sä osaa pitää ihmissuhteita. Sä dumppaat kaikki yhden yön jälkeen vaan siks, ettet sä osaa puhua oikein, käyttäytyä oikein. Entä jos Wooyoung luuli että sä haluat sen olevan sulle muutakin kuin yksi pano muiden joukossa? Sä teet noin vaan siks, että sä ajattelet vaan ittees. Sinä, kuvottava, itsekäs likakaivosta pelastettu ihmispaska, joka ei osaa edes arvostaa pelastautumistaan paikasta, jonne kuuluisi", syljin.
Mingi käänsi katseensa minuun. Jokin syvällä hänen katseessaan särkyi ja pienen hetken hän näytti haavoittuvalta linnunpoikaselta. Se hetki oli ohi. Mingin silmät olivat taas kylmät ja mitäänsanomattomat. Kohotin käteni, läimäisin hänen poskeaan avokämmenellä ja painelin ulos koulusta.
"San, onko sulla menkat?" pihalla seisoskelevasta porukasta yksi Seonghwan kaveri Hwanwoong kysyi.
"Ei, ja vaikka olis, tuskin mä siitä sulle kertosin", hymyilin ärsyttävästi ja taputin Hwanwoongia päälaelle.
Hwangwoong yritti hyökätä kimppuuni, mutta Seonghwa tarttui tuon käsistä ja esti liikkumasta. Nyökkäsin kiitoksen Seonghwalle ja lähdin hölkkäämään ulos koulun alueelta. En kääntynyt katsomaan taakseni, vaikka kuulin kahdet askeleet perässäni.
Kiipesin pienen keltaisen omakotitalon rappuset ylös ja koputin ovelle. Hetkeen ei kuulunut mitään. Soitin rämisevää ovikelloa ja talon sisäpuolelta kuului kumea koiran haukku. Turhautuneena siitä, ettei kukaan tullut avaamaan, kokeilin ovea ja huomattuani sen olevan lukitsematon, avasin sen ja astuin sisään.
"JUNG WOOYOUNG!" huusin.
Sisempää asunnosta luokseni hölkkäsi suuri koira tassut rapisten parketilla. Kuulin oven avautuvan ja kahdet askeleet tulivat varovasti sisään.
"Dakho!" Hongjoongin ääni huudahti takanani.
Koira nosti päänsä äkisti, huomasi Hongjoongin ja juoksi tämän luokse. Kävelin sisemmäs asuntoon ja käännyin kun kuulin, että joku seurasi askeleitani. Eteisen oven edessä istui Dakho, Hongjoong kumartuneena rapsuttamaan koiraa, ja meidän väliimme naulakoiden ja peilikaapin viereen oli astunut kukapa muukaan kuin Seonghwa.
YOU ARE READING
𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷
Fanfiction"Me annetaan teille vielä yksi mahdollisuus. Teillä on kolmekymmentä sekuntia aikaa vetää se ässä sieltä hihasta." Choi San, päivisin tavallinen koulupoika, iltaisin ja öisin vaarallinen rikollinen ja huumediileri, ei ole koulunsa ainoa kaksoiseläj...
