𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷

13. Lapsi päiväunilla

Vaan real jinius ppl ymmärtää ton otsikon :3

Wooyoung otti paidan vastaan ja kääntyi tutkimaan paidatonta ylävartaloani. Tuntiessani tarkat silmät ihollani, muistin sen olevan täynnä jälkiä edellisyöltä. Vilkaisin häneen ja jokin vilahti meripihkan värisissä silmissä.

"Mä tiesin", hiljainen kuiskaus karkasi hänen huuliltaan.

Wooyoung tarttui housujeni vyölenkkeihin ja veti minut lähelleen. Katsoin hämmentyneenä hänen silmiinsä. Hän pyöräytti minut sivuttain käytävälle ja painoi seinää vasten. Hymähdin hänen lähellä odottaville huulilleen ja painoin omani niihin kiinni.

Jossain kolahti ovi ja paiskasin Wooyoungin kauas päältäni. Muistin hänen kätensä ja lähdin taluttamaan tätä rivakasti kohti terveydenhoitajan huonetta.

"Oota nyt hemmetti", Wooyoung sihahti.

"Mitä?" kysyin. "Mä haluun saada paidan päälle, vai haluatko että juoksentelen täällä ylävartalo paljaana?"

"Tee mitä haluat", Wooyoung tuhahti. "Mä menen sinne terveydenhoitajalle."

Vetäisin puhtaan paidan ja nahkatakkini päälle ja lähdin painelemaan kohti ulko-ovia. Mitä järkeä oli mennä takaisin tunnille, kun se loppuisi kuitenkin kymmenen minuutin päästä? Ulko-ovi vingahti ja paukahti kiinni takanani.

Ilma oli ruma. Lämpömittari näytti jotain nollan ja viiden lämpöasteen välitä ja valkoiset kinokset sulivat hurjaa vauhtia. Liukastelin kiviportaat katutasoon. Tie oli toistaiseksi vielä tamppautunutta lunta, mutta sekin näytti kohta olevan lämmön kohteena. Olin silti iloinen, ettei lumi tarttunut nyt hieman kärsineen näköisiin mustiin maihareihini. Loikin suurinten kinosten yli ja lähdin hölkkäämään välillä taaksenu vilkaisten kohti Kimin liikettä.

"Hei", tervehdin rouva Kimiä kellon helähtäessä.

Hän vain nyökkäsi ja kumartui avaamaan luukkua.

"Kuinka herra Kim voi?" kysyin muistaen pienen äksidentin.

"Paremmin kai", Kim puuskahti. "Eivät anna minun mennä katsomaan."

"Osanottoni", sanoin myötätuntoisesti. "Onko kaikki muuten hyvin?"

"Herttanelonen pilaa keikkoja", Kim huokasi. "Teidän diilauskeikkojenne lisäksi keidenkään muiden ristien keikat eivät ole onnistuneet. Olen myös kuullut huhua, ettei me olla ainoita joilla menee huonosti."

"Mistä te tiedätte sen olevan juuri hertta ja juuri nelonen? Jos te tiedätte kuka se on miksette tee asialle mitään ja lopeta sitä nulikkaa?" kysyin.

"Ei se toimi niin lapsirakas", Kim hymyili surullisesti. "Ei keikoilla pidetä asetta mukana, eikä sitä noin vaan saada kiinni. Sitäpaitsi nyt on rauhan aika."

Alakerrassa otin telineeltä pitkästä aikaa jouseni. Sivelin sen selkää ja mietin vähän kaikkea. Mitä Wooyoung tiesi? Miksi hänen huulensa tuntuivat tutulta? Minkä takia minulla oli koko ajan sellainen tunne että kohta tapahtuu?

"Voitko tehdä mun jalkaan sen kipsin taas?" kysyin Kimiltä. "Mulla on fiilis että mä tulen tarvitsemaan sitä tuekseni."

~-~

3rd person pov.

Musta Porsche hyrräsi tyhjäkäynnillä sateen pehmentäessä loskaisia katuja. Punaiset nahkahansikkaat naputtivat rattia ja saman värisillä kokopiilolinsseillä peitetyt silmät tuijottivat aseliikkeen lasiovea. Silmät välähtivät, kun ovi avautui ja paljasti sisältä kadulle kiiruhtavan nuoren mustapukuisen miehen. Radiopuhelin piippasi.

"Park. Käsky. Nyt."

Kaksi punaiseen pukeutunutta henkilöä ilmestyi rakennuksen molemmilta kulmilta. Kohde oli huomannut henkilöt hyvissä ajoin, mutta silti liian myöhään. Hänet oli nopeasti napattu kiinni ja huumattu pienellä määrällä kloroformia nenäliinassa. Hänet pakattiin takakonttiin ja punapukeiset asettuivat vierekkäin takapenkille kuin patsaat.

Kuski vaihtoi vaihteen ja kaasutti hiljennetyllä autollaan pois kaupunginosasta. Joku olisi saattanut kuvitella, että he ottivat suuren riskin kidnapatessaan ihmisen keskellä kirkasta (tai aika sateisen harmaata) päivää, suoraan asekaupan näyteikkunoiden edessä. Parkin tyyli oli olla hiljainen ja röyhkeä. Jo aikaiseen aamutuimaan hän oli omin käsin murtautunut kauppaan ja asettanut huonetilassa olevien ihmisten määrän ilmoittavan tracker-laitteen liikkeen lattiaan, ihan tiskin viereen. Hän tiesi liikkeen olleen tyhjä tapahtumahetkellä.

"Kohde oli kankea Mr. Park. Kipsi jalassa", toinen sanoi ilmeettömästi.

"Mitähän aseita sillä sen sisällä on", Mr. Park mietti ääneen.

"Tarkistetaan kunhan päästään päämajaan Mr. Park", toinen kivikasvo sanoi.

Mr. Park hymähti tyytyväisenä ja käänsi vilkkua käyttämättä kalliinnäköisen omakotitalon pihaan. Talon sisältä riensi punaiseen kaapuun pukeutunut henkilö. Park nyökkäsi hänelle hymyillen.

"Mr. Choi, se on takakontissa", Hän ilmoitti ja nyökkäsi autoon päin. "Seiska, ota se ulos."

Seiskaksi kutsuttu nyökkäsi, avasi luukun ja nosti vangin hartialleen. Mr. Choi käveli lähemmäs ja tarkasteli vankia.

"Hyvä. Viekää kellariselliin. Seiska ja Kymppi vartioon", Mr. Choi käski. "Kiitos Park. Hyvää työtä."

~-~

San pov.

Raotin silmiäni ja todettuani, ettei kukaan katsellut suuntaani, avasin ne kokonaan. Nousin parempaan asentoon ja skannasin ympäristöäni. Betoninen lattia, betoniset seinät. Yhdellä seinustalla ei ollut betonia, vaan lattiasta kattoon yltävät kalterit, joiden takana seisoi kaksi punakaapuista vartijaa.

Kuulin askelia kellarikerroksen portaista ja nykäisin paitaani alemmas. Kaltereiden taakse hämärään ilmestyi kaksi hopeanhohtoista silmäparia. En vaivautunut enää esittämään nukkuvaa vaan jäin odottamaan tulevaa.

"Kas, meidän pieni musta lammas on päässyt vihdoin aidan oikealle puolelle", Kang Yeosangin unelmoiva ääni luikerteli kaltereiden raoista.

"Säkö tunnet tämän menkkaverisen kaulimen kahvan, Kolmonen?" tämä Parkiksi kutsuttu kysyi Yeosangilta.

"Oi kyllä, tämä on yrittänyt metsästää meidän nelosta", Yeosang huokaisi ihastuneesti päästyään kaatamaan teetä. "Ei vaa tiedä, miten salakavalat ne meidän punaiset ilmapallot ovat, kun pääsevät heliumlennolleen."

Punaiset ilmapallot. Halusin hakata päätäni seinään, miksen muistanut mihin tuo liittyi. Katsoin, kun Seiskaksi kutsuttu ojensi avaimen Yeosangille, joka avasi lukon.

"Ei sitten mitään pakoyrityksiä, me tultiin vaan tarkistamaan, ettet laita meidän miehiä matalaksi, kuten saattelit minun veljeni", Park totesi. "Kolmonen, tarkista se merkki ja kipsi."

Yeosang kohotti paitaani ja laski housujeni vyötärönauhaa nähdäkseen  peittämättömän merkkini selvästi. Hän ilmoitti sen Parkille ja siirtyi koko jalan mittaisen kipsini yläreunaan. Hän hyrähti hiljaa löytäessään perhosveitseni kahvan kipsin sisältä.

"Nyt jää meidän pikkuinen häkkilintu suremaan ilmapallojensa perään," Yeosang kuiskasi lukitessaan sellin Parkin jäljestä.

<->

Heimoitervepäivää ihmiset. Joo, eh tässä meni kauemmin kuin ajattelin, mutta täällä tämä silti on.
Kiitos, hyvää loppupäivää /aamua /iltaa /yötä kaikille.

~Myrsky