𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷

14. Fokin verta lentää litsläts

Viimeistään tässä vaiheessa kaikki ihmiset jotka ei pidä verestä niin lähtee vipsistäkeikkaa täältä lukemaan jotain kivempaa tarinaa, nää viimeset luvut tulee sisältämään sitä aivan yltäkylläisesti. JA KUKAAN EI HAUKU TOTA OTSIKKOA OKEI?

Hymyilin itsekseni askelten loitotessa portaisiin. Sinne meni paras puukkoni, mutta onneksi olin tajunnut ottaa mukaan myös toisiksi parhaan. Tarkistin sellini vielä valvontakameroiden varalta, mutta kun niitä ei näkynyt, jäin odottamaan. Alkoi olla jo myöhä, rannekelloni näytti jo pitkälle jatkunutta iltaa.

Kuulin vartijoiden sopivan nukkumavuoroista ja teeskentelin nukkuvaa. Muutama kymmenen minuuttia sen jälkeen kuulin toisen vartijan kuorsauksen. Totesin, että nyt oli minun hetkeni.

Taivuin penkilläni kaksinkerroin  ja kurotin kättäni nilkkaa kohti. Olisi ehkä kannattanut venytellä joskus tai jotain, koska puukon vetäminen lahkeesta tai tarkemmin ottaen kipsin alareunasta oli aika vaikeaa. Saatuani sen käteeni, käänsin teräpuolen poispäin itsestäni ja työnsin terän kipsin sisään. Viilsin koko kipsin auki ja hymyilin tyytyväisenä.

Käärin kovetettua sideharsoa ja kangasta auki jalkani ympäriltä. Siinä se makasi. Kaunis, pihlajapuinen jouseni, Duvessa. Revin auki vielä jalkani ympärille jääneen nahankappaleen, joka piteli kasassa muutamaa kymmentä nuolta ympäri jalkaani. Sitaisin nahasta nuolille viinen ja kasasin ne sinne. Yritin olla mahdollisimman hiljaa, ettei nukkuva  vartija heräisi tai toinen kuulisi.

Katsoin kuinka helppo saalis Seiska oli, istui selkä selliin päin nojaten kaltereihin. Olisin halunnut vain kolkata vartijat, mutta minulla ei ollut välinettä sellaiseen. Jousella ja puukolla saattoi vain vahingoittaa tai tappaa. Totesin, että he kuolisivat joka tapauksessa pian, jos ristit saisivat kuulla tapahtuneesta. Tiesin, ettei arvojärjestystä enää noudatettu, koska Jeon oli vakuuttunut taidoistani.

Ripustin jousen olalleni ja tartuin puukkoon. Hiivin kalterien lähelle, peitin toisella kädelläni puoliksi torkkuvan Seiskan suun ja toisella kädelläni painoin puukon hänen selkäänsä, vasemmalle puolelle. Käänsin terää, miten paljon vain pystyin ja vedin puukon ulos. Yllätyin, kun uhrini ei yrittänyt lainkaan huutaa. Kavahdin kauemmas, kun veri alkoi roiskuta kivilattialle. Keplottelin käteni vartijan taskulle ja vedin avaimen ulos.

Saatuani itseni ulos, tuli kiire päästää toinen vartija hengestään. Hän alkoi nimittäin heräillä ja huutaa erittäin äänekkäästi nähtyään kaverinsa verisenä lattialla. Huitaisin nopeasti puukollani pitkän viillon vartijan kaulaan ja hän lopetti huutamisen.

Kellarin luukulta kuului juoksuaskelia. Koin pienen paniikin, mutta vedin syvään henkeä, pyyhin puukon terän yhden vartijan vaatteisiin ja aloin etsimään piilopaikkaa. Äkkäsin korkean kellariholvin seinässä pitkän verhon. Nykäisin sen auki paljastaen korkean syvennyksen seinässä ja suuren kasan valkoista kultaa, amfetamiinia. En kerennyt ajattelemaan sen enempää, vaan punnersin itseni kasan päälle kykkimään ja vedin verhon takaisin paikoilleen.

"Kymppi, Seisk-", joku harvinaisen tuttu ääni kuului verhon takaa.

Vaaransin kaiken ja olin paljastaa itseni, kun raotin verhoa uhkarohkeasti nähdäkseni puhujan. Siellä hän seisoi, hopeanharmaat silmät pimeässä loistaen ja heijastaen lattialla lainehtivaa punaista. Vedin verhon takaisin ja suljin silmäni.

"Mitä täällä on tapahtunut Nelonen?" Parkin ääni kysyi.

"Mä en tiedä. Ilmeisesti te aliarvioitte sen panttivangin, kuka ikinä olikaan, kyvyt vähän liian reippaasti", Wooyoung lausahti tasaisella äänellä.

"Miten mä selitän tän Mr. Choille? Sain sen vakuutettua siitä että tää toimis", Park parahti.

"Ei yksi reikä veneessä paattia kaada", Yeosang henkäisi myötätuntoisesti.

"Paitsi jos sinne reikään tungetaan jotain niin rajusti että koko paatti heiluu", Wooyoung tuhahti puoliääneen.

"En ala enää edes ihmettelemään noita fantasioitasi, sen ristiässän imuttelun jälkeen kaikki kuulostaa melkein normaalilta", Park hymähti.

"Voi kuule sä et tiedäkään", Yeosang hihitti.

"Voidaanko nyt vaihtaa aihe mun seksifantasioista johonkin olennaisempaan, esimerkiksi näihin kahteen vertavuotavaan ruumiiseen tässä meidän nenien edessä", Wooyoung sihahti ärtyneesti.

"Oih Woo, sinä olet oikein äkäinen kun olet puutteessa", Yeosang sanoi.

"Ole sinä leija hiljaa tai löydät sen lasisen dildosi korvastasi", Wooyoung ärähti.

"Park, Nelonen, Kolmonen, ylös heti!" kellarin luukulta huudettiin.

"Hetki menee", Park huikkasi ja jatkoi sitten normaalilla äänellä. "Etsitään nyt tää kellari läpi, sen on pakko olla täällä jossain. Kymppi huusi ihan vasta ja nyt se on kuollut."

Muutaman minuutin kolme herttaa penkoi paikkoja ja istuin piilossani sydän hakaten. Kirosanat lentelivät ja kaikuivat holvin seinistä ja katosta. Sitten tapahtui jotain joka oli pysäyttää elintoimintoni.

"Nelonen, kato vielä sieltä sen verhon takaa. Koskaan ei voi olla liian varma", Park käski.

Wooyoung nykäisi verhon auki ja katsoi suoraan sinne missä istuin. Kaikeksi onnekseni kasa oli niin korkea ja leveä, että hän ei nähnyt seinän viereen asti. Hän sulki verhon.

"Ei täällä ole ketään", Wooyoung puuskahti.

"Katoitko sä s-" Park keskeytettiin:

"Park, Nelonen ja Kolmonen, tänne heti tai lennätte pihalle ennen kuin kukaan ehtii sanoa pomppivat nakit!"

Vihaisia kirouksia heitellen kolmikko lähti pois kellarista. Yeosang tosin askelsi ylvään lennokkaasti suu supussa ja tyynenä kuin naapurin mummon kuntopyörä. Livahdin pois piilostani ja otin höpläannokseni kellarin luukusta kajastavassa valossa. Ilman mitään suunnitelmaa lähdin kiipeämään portaita.

<->
Heimoitervepäivää ihmiset. Joo mä tiedän, mulla on pakkomielle nimetä tärkeät tappovälineet. Duvessa-nimelle on joku tosi hieno merkityskin ja tällästä mutta joo.

Hyvää loppupäivää /aamua /iltaa /yötä kaikille.

~Myrsky