𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷

12. Hurmekukkasia

Luvussa käsitellään verta, jos tunnet olosi epämukavaksi, lopeta lukeminen ja mene katsomaan vaikka söpöjä k-popvideoita. Mä varoitin. Ja kaikille niille jotka ei tiedä, hurme=veri.

Jotkut päivät vaan alkoivat vaikeasti. Hongjoong myrskysi sisään asuntoon kuin dynamiitin nielleenä ja pysähtymättä hetkeksikään rymisteli suoraan makuuhuoneeseeni. Nähdessään sängyn siinä kunnossa johon se oli yöllä jäänyt ja huomattuan lattialle lennelleet vaatteet, hän alkoi huutaa:

"ETKÖ SÄ TAJUA MILLASEEN VAARAAN SÄ ASETIT ITTES? ETKÖ SÄ TAJUA ETTÄ SE OLIS VOINUT OLLA JOKU KORTTI?"

"Anteeksi herra 'olen nyt krapulassa ja viisas, anna mun huutaa', mutta mä valitettavasti pidin huolta siitä ettei se olisi saanut sitä mitenkään selville. Mä peitän mun merkkini aina, muunnan mun puheäänen", selitin rauhallisesti. "Missä sä itse olit?"

"Se oli ristiysi", Hongjoong murahti ja vaalea punan sävy levisi hänen poskilleen.

"Jaahas", virnistin. "Hemmetti Hongjoong meinasin unohtaa että olin menossa kouluun."

"Totta sinnekkin pitää mennä. Eiköhän lähdetä", Hongjoong sanoi yhä hengästyneenä.

"Oliko muuten kova meno? Näytitte aika nälkäisiltä eilen", kysyin kävellessämme jäisellä asvaltilla.

"Öh... Siis... Oli, mutta ei sen enempää", Hongjoong sanoi ja punastui. "Mitenkäs sinulla, sait sen ilmatiiviisti pakatun kinkun?"

"Ew Joong sä saat sen kuulostamaan ällöltä ja sitä se ei ollut", vastasin. "Voisin tehdä sen uudestaan milloin tahansa, harmillista kyllä mä en tiedä kuka se on."

Hongjoong virnisti. Hymyilin takaisin ja hölkkäsimme viimeiset metrit koulun oville. Lämpö laskeutui yllemme kuin matto astuessamme ovista sisään. Etsin katseellani ystäviämme ja näin Yunhon, Jonghon, Wooyoungin ja Yeosangin muutaman luokkahuoneen päässä. Katsahdin Hongjoongiin ja kohotin kulmaani. Miksi Yeosang oli tuolla. En saanut kuitenkaan tilaa kysymykselleni, kun Yeosang lehahti pois ja Wooyoung kohdisti katseensa minuun.

Kohotin toista kulmaani huomatessani Wooyoungin lievän hermostuneisuuden. Kohautin hartioitani ja painelin kohti fysiikan luokkaa koko porukka kannoillani. Nyökkäsin Seonghwalle, joka vastasi miltei huomaamattomasti.

"Lapsoset rakkaat, olen laittanut teidät nyt uusiin pareihin, koska joidenkin opiskelu taisi häiriintyä liian läheisen ystävän läsnäolosta", opettajamme ilmoitti suunnaten katseensa minuun ja Hongjoongiin.

"Ei me räjäytetty sitä kaasupulloa tahallamme ope, anna meille vielä uus mahdollisuus", virnistin.

"Se oli jo teidän kolmas mahdollisuus. Nyt, hop hop, istumajärjestys on taululla", opettaja sanoo tiukasti pieni hymy kuitenkin silmissään.

Rojahdin istumaan takapenkkiin Wooyoungin viereen. Yunho ja Jongho saivat jatkaa vierekkäin, mutta Mingi sai parikseen Yeosangin ja Hongjoong Hwanwoongin.

"Tänään tehdään pareittain työkoe, katsotaan kuinka oma-aloitteisia osaatte olla", opettaja kuulutti ja jakoi tehtävät.

"Hurmekukkasia?" luin ääneen ja vilkaisin Wooyoungia.

"Eli pitää valmistaa kuivasta jäästä kylmää kaasua, sekoittaa ja kaataa verta sinne, siitä pitäis tulla ruusu", Wooyoung luki.

"Verta?" kysyin. "Miten koulussa käsitellään verta?"

"En tiedä", Wooyoung sanoi tutkimaton ilme kasvoillaan. "Mutta en sano vastaan."

Katsahdin Wooyoungia sivusilmälläni ja näin tuon virnistävän. Vampyyrikö hän on vai mikä? Wooyoung käski minua hakemaan jään ja lähti kysymään opettajalta verestä. Jos se veri pitäisi ottaa minulta, joku luokassamme oleva vähänkin fiksumpi kortti ottaisi siitä dna-näytteen ja selvittäisi henkilöllisyyteni pimeiden valojen kaduilta. Vilkaisin ympärillemme ja näin muiden parien hääräävän omien tehtäviensä parissa. Kaikilla oli siis erilainen koe.

"Eli se veri otetaan jommalta kummalta meistä, tässä on puukko", Wooyoung sanoi.

"Minä en vertani vuodata koulun takia", sanoin jyrkästi.

"No voitko sä sitten tehdä sen minulta?" Wooyoung kysyi ja ojensi veistä.

Otin sen vastaan ja laskin terän hänen peukalolleen. Viilsin siihen pienen haavan ja näin veren purskahtavan ulos. Wooyoung alkoi hymyillä leveästi, miltei hullusti. Astuin askelen kauemmas ja katsoin kun Wooyoung puristi sormestaan muutaman millin verta. Ojensin hänelle desinfiointilapun ja kieputin siteen hänen sormensa ympärille.

"Kiitos", Wooyoung hymyili katsoessaan punaista verta. "Hurme on kaunista."

"Öh", mumahdin ja vilkuilin ympärilleni etsien puheenaihetta. "Tää meidän jää on sulanut!"

"Okeih~" Wooyoung henkäisi puna poskillaan ja tumma katse silmissään.

"Onko kaikki hyvin?" kysyin ja katsoin poikaa joka näytti olevan jossain kaukana.

Kohotin käteni ja läimäytin häntä poskelle.

"Mitä?" Wooyoung säpsähti.

"Sä disconnectasit", totesin. "Jos mä nyt sekotan tätä kaasua niin kaada sä se veri sinne."

Pyöräytin lasisauvaa astiassa ja vetäisin sen pois juuri kun Wooyoung kaatoi tummanpunaisen veren astiaan. Sekunnin murto-osaksi veri jähmettyi hyhmeäksi ruusuksi ja sitten se katosi. Katsahdin yllättyneenä Wooyoungiin.

"Mitä sille tapahtu?" kysyin.

"En tiedä, mutta TÄÄ MUN KÄSI VUOTAA LÄPI!" Wooyoung kiljaisi.

"San mene viemään Wooyoung terveydenhoitajalle", opettaja komensi.

Tartuin Wooyoungia toisesta ranteesta ja lähdin kuljettamaan häntä pitkin käytävää. Katsoin kättä ja huomatessani sen vuotavan kunnolla, vedin paidan päältäni ja tyrkkäsin sen Wooyoungille. Samalla hetkellä tajusin, etten ollut peittänyt merkkiäni ja se paistoi kolme sekuntia paljaalla ihollani, ennen kuin vetäisin housujani peittämään sen. Wooyoung ei kuitenkaan ollut nähnyt mitään ja tuskin hän olisi siitä mitään kommentoinutkaan.

<->
Älkää luulkokaan että mä tietäisin mitään fysiikasta tai kemiasta eikä toi asia mitä ne teki, ole luultavasti mitenkään mahdollista mutta tämä on fiktiivinen tarina joten hys.

Toivottavasti tykkäsitte, hyvää loppupäivää /aamua /iltaa /yötä kaikille.

~Myrsky