𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷

8. Vuotava pata

Tarviiks mun sanoo et lapset pois, luvun lopussa on jotain ei niin lapsiystävällistä

Hongjoong ei ollut tunnistanut vielä koulukaveriamme. Ajattelin nopeasti. Jos nämä ovat mustia, mutta eivät meidän maata, nämä ovat patoja. Onko siis Mingi täällä jossain? Luultavasti takanamme, silmieni ulottumattomissa.

"Ghak, jätetään ne, ne ei ole herttoja", tuttu ääni sanoi ringistä.

Silmäni löysivät puhujan, mutten tunnistanut silmiä. Tämä oli kuitenkin luultavasti arvojärjestyksessä ylempänä Gunhakia, koska tämä käänsi katseensa maahan hieman häpeillen. Koska ääni oli tuttu, ajattelin nimetä hänet Jungiksi kunnes toisin todistettaisiin. Tunsin, että vierelläni seisova Hongjoong oli jännittänyt jokaisen lihaksensa. Kosketin huomaamattomasti jalallani Hongjoongia ja hän tuntui rentoutuvan hieman.

"Joo, päästetään ne menemään ja ne paljastaa meidän päämajan", Mingin ääni sanoi ringistä.

"Eihän me edes tiedetty mitään mistään päämajasta, mutta päätit nyt sitten senkin kertoa", hymähdin.

Gunhakin silmät muuttuivat vihaisiksi ja kääntyivät Mingiin. Mingi potkaisi maassa olevaa kiveä ärsyyntyneenä ja se kolahti sääreeni. Nopeammin kuin kukaan olisi osannut olettaa, sieppasin kiven käteeni, nostin sen korkealle ja paiskasin sen asvalttiin. Kivensirut sinkoutuivat joka suuntaan, myös ringissä seisojien päälle. Gunhak yritti syöksyä päälleni, luultavasti hakkaamaan minut, mutta hänen vierustoverinsa pitivät kiinni hänestä.

"Haluttaisiko jompaakumpaa ottaa erä venäläistä rulettia?" Jung kysyi ja silmistä päätellen virnisti maskinsa takana. "Jos voitatte, pääsette menemään, jos häviätte, toinen otetaan vangiksi."

"Tietääkös herra edes miten sitä pelataan oikein?" kysyin.

"Tottahan toki, tuttu peli", Jung vastasi.

"Et ole tainnut itse pelata", totesin.

"Kuinka niin?" Jung kysyi.

"Vaikutat huono-onniselta", hymähdin.

"Minähän sinulle huonon onnen näytän", Jung uhosi minimaalinen värähdys äänessään. "Täytyy tietää vain oikeat kikat."

"Kaksi ehtoa", keskeytin.

"Anna kuulua", Jung kehotti.

"Valitaan toisillemme aseet", aloitin. "Ja pyöritetään sylinteriä revolveri ylösalaisin."

"Hmph sopii hyvin", Jung naurahti ylimielisesti. "Tuokaa revolverit."

𝔗𝔞̈𝔰𝔰𝔞̈ 𝔳𝔞̈𝔩𝔦𝔰𝔰𝔞̈ 𝔨𝔞𝔫𝔫𝔞𝔱𝔱𝔞𝔞 𝔨𝔞̈𝔶𝔡𝔞̈ 𝔩𝔲𝔨𝔢𝔪𝔞𝔰𝔰𝔞 𝔳𝔢𝔫𝔞̈𝔩𝔞̈𝔦𝔰𝔢𝔫 𝔯𝔲𝔩𝔢𝔱𝔦𝔫 𝔰𝔞̈𝔞̈𝔫𝔫𝔬̈𝔱 𝔧𝔬𝔰𝔱𝔞𝔦𝔫 𝔧𝔬𝔰 𝔭𝔢𝔩𝔦 𝔢𝔦 𝔬𝔩𝔢 𝔱𝔲𝔱𝔱𝔲 (𝔢𝔫 𝔥𝔞𝔩𝔲𝔞 𝔢𝔱𝔱𝔞̈ 𝔨𝔲𝔦𝔱𝔢𝔫𝔨𝔞𝔞𝔫 𝔨𝔬𝔨𝔢𝔦𝔩𝔢𝔱𝔱𝔢 𝔬𝔨?)

Kaksi viittaihmistä kipaisi jossain rakennuksen uumenissa ja palasi kantaen mukanaan mustaa pakettia. Annoin Jungin valita ensimiseksi. Hän pyöritteli sylintereitä (sylinteri on se pyörivä pömpeli johon ne luodit laitetaan) ja kuulin niiden äänestä jo niiden jäykkyyden. Kun Jung oli ottanut revolverin, menin aseiden luo. Hetken sylintereitä pyöriteltyäni olin löytänyt yksilön joka pyöri erityisen hyvin.