𝓗𝓮𝓻𝓽𝓽𝓪𝓷𝓮𝓵𝓸𝓷𝓮𝓷 ~𝓦𝓸𝓸𝓼𝓪𝓷

10. "Voitko antaa mulle halin?"

Ovi vingahti pehmeästi auetessaan. Kynnyksen takana seisoi hätääntyneen näköinen Jeon.

"Mä olen yrittänyt saada teitä kiinni koko päivän, mitä te olette oikein luuhanneet!?" Jeon paasasi.

"Öh", äännähdin ja vilkaisin Hongjoongia, joka katseli kattoa ja vihelsi äänettömästi. "Tule ihmeessä peremmälle."

Jeon kiiruhti sisään ja valtasi olohuoneen nojatuolin. Hän näytti järkyttyneeltä, hätääntyneeltä ja sekavalta.

"Mä en eilen sen enempää ajatellut mitä te kerroitte", Jeon aloitti pelottavan rauhallisella äänellä. "Voisitteko kertoa koko jutun?"

"Me päädyttiin patojen päämajan lähelle, meidät piiritettiin ja niiden jätkä Jung haastoi Sanin venäläiseen rulettiin. Siinä kävi niin, että Jung hävisi", Hongjoong kertoi.

"Jung. Kuoli?" Jeon kysyi hitaasti.

Nyökäytin päätäni pienesti ja katsoin huolestuneena Jeonia.

"Mun v- mun pitää mennä nyt", Jeon vinkaisi. "Ottakaa tämä."

Hän pudotti sohvapöydälle pienen laatikon ja lähti. Nappasin laatikon ja aloin tutkia sitä.

"Siellä on korttipakka", sanoin Hongjoongille ja vedin kortit esille. "Tässä on sääntölappu."

Säännöt:

"Eihän siinä lue mitään?" Hongjoong kysyi kummastuneena.

"No siltä näyttää", mietin ja käänsin lapun ympäri. "Toiselle puolelle on kirjoitettu lyijykynällä jotain."

"No mitä siinä lukee?" Hongjoong kysyi kärsimättömästi.

"Arvojärjestys: Pomo, kuninkaat, kuningattaret, jätkät, numerot ja ässät", luin. "Säännöt: Mitä tapahtuu pimeiden valojen kaduilla, jää pimeiden valojen kaduille."

"Yksinkertaista", Hongjoong sanoi.

"Ei minusta, on paljon monimutkaisempaa alkaa miettimään kaikista vaihtoehdoista mitä saa tehdä, jos mitään ei ole kielletty", vastasin.

"Miten tätä sitten pelataan?" Hongjoong kysyi.

"Pelin tavoite: yritä pysyä hengissä", luin.

"Oi kuinka kiva peli, kokeillaanko?" Hongjoong kysyi sarkastisella äänellä.

"Me ollaan tässä pelissä jo. Tämä korttipeli on vähän muutakin kuin vaivaisia paperinpaloja, tässä on pelissä ihmishenkiä", vastasin.

"Mutta mehän voidaan vaikka tehdä näistä tutkimuskartta ja selvittää pikkuhiljaa kaikki pelaajat", Hongjoong sanoi.

Katsoin häntä ällistyneenä. Se oli hänen paras ideansa tähän mennessä. Kävin etsimässä suuren ja pienen paperin, tusseja ja sinitarraa.

"Tehään tuosta pienemmästä paperista lappuja ja kirjotetaan niille lapuille kaikki nimet, joita me epäillään tai tiedetään olevan pelissä", ohjeistin ja Hongjoong alkoi kirjoittamaan nimiä. "Sitten kirjoitetaan tonne ihan ylös Korttipeli, sen alle punaiset ja mustat, punaisten alle ruudut ja hertat ja mustien alle ristit ja padat. Niiden alle sitten saadaan kiinnitettyä kaikki kortit."

Hongjoong leikkasi nimilappuja irti paperista ja aloin kirjoittamaan 'otsikoita'. Kun Hongjoong oli valmis lappujen kanssa, hän alkoi lajittelemaan kortteja ja ojentelemaan niitä minulle. Kiinnitin kortit sinitarralla paperille oikeiden otsikoiden alle suuruusjärjestykseen.

"Täällä on yksi ylimääräinen kortti", Hongjoong totesi ihmeissään.

"Millanen?" kysyin ja käännyin häneen päin.