~Kim Taehyung~
On kulunut jo puoli vuotta Yoongin lähdöstä. En tiedä miten hän voi ja mitä hänelle nykyään kuuluu, viimisien hyvästelyiden jälkeen puhuimme ensimmäisen viikon ajan kunnes hän vain katosi somesta ja ei enään vastannut puheluihin eikä viesteihin. Uskon kuitenkin että hänellä on kaikki hyvin ja haluaa vain aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä vaikka olikin tehnyt elämässään pahoja asioita.
Katselin olohuoneemme ikkunasta ulos kun Jungkook poimi takapihallamme olevasta mansikka pensaasta kipollisen mansikoita. Hän halusi tehdä täytekakun, meidän hääpäivän kunniaksi.
Samaan aikaan kun Jungkook poimi mansikoita joka toinen livahti tuon suuhun. Se sai kasvoilleni pienen hymyn.
Elämämme on ollut puolivuotta liiankin helppoa ja täydellistä, ei ole ollut ongelmia enään Yoongin lähdön jälkeen. Mikä on hyvä, me olemme tarkotuksella yrittäneet välttää kaikkia ongelmia vaikka ei niitä ole tullut.
Jungkook kipitteli paljain jaloin vihreää nurmikkoa pitkin takaisin sisälle, hän hymyili ja meni keittiöön.
"Mikäs noin hymyilyttää" kysyin pojalta.
"Oot vaan niin kaunis" hän vastasi keittiöstä, ilmeisesti suu täynnä mansikoita taas.
Nousin sohvalta ja kävelin keittiöön, halasin Jungkookia takaalta päin ja yritin kurkkua tämän olkapään takaa mitä tuo tekee.
*PIM POM*
"käyn avaamassa" sanoin ja muiskautin nopean suukon tuon poskelle.
Avasin oven ja näin miehen joka oli pukeutunut pukuun.
"Hei olen Lee Hyunsuk, poliisin rikostutkiva/ etsivä. Pääsenkö peremmälle jotta voimme puhua enemmän asioista" mies sanoi. Nyökkäsin vain ja päästin sisään.
"Kuka sielt tuli?" Jungkook sanoi ja tuli mansikat poskillaan eteiseen.
"Umm.." katsoin tätä päin raapien niskaani.
"Lee Hyunsuk, poliisin rikostutkiva/etsivä, hei.." hän vastasi ja vilkutti hiukan.
"Aah sori- tai siis anteeks" Jungkook sanoi vaivaantuneesti ja kipitti äkkiä takaisin keittiöön.
"Teetä??!" Jungkook sanoo perässä.
"Kyllä, kiitos" Hyunsuk vastasi.
Näytin tälle että voi tulla peremmäksi ja käydä istumaan olohuoneeseen, sydämeni hakkasi hiukan koska en tiedä mitä yhtäkkiä tapahtuu.
"Elikkäs..." hän sanoi ja otti kansion esille.
"Olemme tässä noin neljä kuukautta yrittäneet etsiä nuorta miestä nimeltä Min Yoongi, ja kuukausien kaiveluiden jälkeen huomasimme että sinä tunnet tämän kyseisen miehen.. sattuisitko yhtään tietämään minne hän on karannut?" Tämä sanoi.
"Mä kyllä tunnen Yoongin, mut en oo jutellut pitkiin aikoihin.. en tiedä missä hän on tai minne hän on edes lähtenyt" vastasim sydäm tykyttäen melkein ulos rinnastani.
"Selvä. Tiedät varmaan että poliiseille ei saa valehdella, se on rikos ja siitä voi tulla ongelmia" hän jatkoi.
"Mulla ei oo tapana valehdella. En tiiä missä hän on" vastasin ja katsoin kun Jungkook toi teetä rikosetsivälle.
"Okei.. milloin viimeksi näit hänet?" Hyunsuk kysyi.
"Siit on varmasti yli vuos" vastasin, kusetin niin pahasti mutta en halunnut Yoongin joutuvan enään minnekkään.
"Yli vuos..." tämä mumisi ja kirjotti kansiossa olevalle paperille jotain.
"Olitteko läheisiäkin kavereita?" Hän kysyi.
"Ei, joskus hengattiin mutta ei läheisiä" vastasin, tunnen kuinka aloin hermostua ja käteni alkoi hikoilla.
"Minulle sanottiin että olette olleet parisuhteessa" hän sanoi.
"Anteeks mitä???!" Korotin vähän ääntäni.
"Ei pidä paikkaansa. Me ollaan vaan oltu kavereita joskus ja nähty muutaman kerran ei muuta. Piste." Mä vastasin.
"Okei. Onko sulla mitään johtolankaa mikä sais meijät lähemmäs Yoongin löytämiseen, puhelinnumero??" Hän kysyi.
"Mulla ei ole mitään, mä sanoin jo.. me ei tunneta niin hyvin, oltiin vain joskus-"
"Ymmärrän... ymmärrän..." tämä keskeytti.
"Näytät hermostuneelta, ettehän vain salaa jotain minulta? Olen poliis-"
"Suksi nyt vittuun täältä jos et ala uskomaan. Mä en poliisille valehtele, joku raja hei. Juo se tee loppuun ja mene kysymään joltai joka osaa auttaa" vastasin ärtyneenä ja nousin sohvalta, lähdin keittiöön Jungkookkn luokse.
"Oot pulas jos se tietää et valeh-"
"Shh" keskeytin Jungkookin.
Hyunsuk tuli eteiselle, näimme hänet keittiöstä. Hän laittoi takkinsa päälle ja tiputti kansion laukkuunsa.
"Kiitos teille ajastanne, näkemiin" hän sanoi ja lähti pois asunnostamme.
Huokaisin helpotuksesta ja nojasin päälläni Jungkookia päin.
"Just ku ajattelin et ollaan selvitty helpolla ongelmista nii heti herra etsivä tulee kotiimme.. en aijo paljastaa Yoongia, se on mun paraskaveri.. vaikka me ei ollakkaan juteltu puoleen vuoteen.." sanoin Jungkookille.
~
~Lee Hyunsuk~
Taehyung nousi pois sohvalta ja marssi keittiöön miehensä luokse.
Kaivoin äkkiä salkustani pienen laitteen, asetin sen teipillä heidän olohuoneen pöytä levyn pohjalle niin ettei sitä näy. Nappasin tavarani ja lähdin eteiseen päin, laitoin takin päälle ja sujautin kansion laukkuuni.
"Kiitos teille ajastanne, näkemiin" sanoin pojille ja lähdin ulos asunnosta.
Asetin korvaani kuulokkeen ja painoin sen päälle.
"Just ku ajattelin et ollaan selvitty helpolla ongelmista nii heti herra etsivä tulee kotiimme.. en aijo paljastaa Yoongia, se on mun paraskaveri.. vaikka me ei ollakkaan juteltu puoleen vuoteen.."
Kuului täydellisesti heidän puheet pienestä mikrofoonista minkä asensin heidän olohuoneeseen.
________________________________________
xJoanna
Heii, pitkästä aikaa 😊 anteeks ku ei oo tullut hetkeen uusia osia, hirvee kiireistä ollut :(
Toivottavasti piditte tästä osasta ♡
YOU ARE READING
Is it dangerous? •Taekook• 🇫🇮
Fanfiction•Taehyung on normaali nuori poika, joka joutuu lähtemään kesän aikana Seouliin aivan yksin. Hän ei ole ollut koskaan ennen tässä kyseisessä kaupungissa. Siellä hän kuitenkin tapaa erään pojan joka muuttaa hänen elämänsä aivan täysin. Matkassa tulee...
