•Taehyung on normaali nuori poika, joka joutuu lähtemään kesän aikana Seouliin aivan yksin. Hän ei ole ollut koskaan ennen tässä kyseisessä kaupungissa. Siellä hän kuitenkin tapaa erään pojan joka muuttaa hänen elämänsä aivan täysin. Matkassa tulee...
Päästyäni ulos huomasin Seongwhan odottavan, tiesin ettei hän karkuun lähtisi.
"Mä voin sanoo Jiminille ja Yoongille et lähtee pois" sanoin. En tiiä oliko toi nyt hyvä idea häätää ystävät pois sieltä vain sen takia että Seongwha tulisi sinne. Samantien tuo alkoi hymyillä, otin puhelimeni taskusta ja sanoin Jungkookille että häätää Jiminin ja Yoongin pois. En katsonut mitä tuo vastasi vaan laitoin puhelimen taskuuni. Näytin Seongwhalle että seuraisi mua jotta hän tietää minne tulla. Yhtäkkiä tunsin kun hän kietoi molemmat kätensä mun käden ympärille, pysähdyin ja olin juuri avaamassa suutani.
"Mus pelottaa pimeys, saanko pitää susta kiinni" tämä sanoi. Nyökkäsin vaan kummissani ja jatkoin matkaa.
Jos totta puhutaan niin Seongwha oli omalla tavalla aika erikoinen tapaus.
Astuimme bussiin ja istahdimme vierekkäin, samantien Seongwha nojasi muhun päin. Tilanteesta tuli niin kiusallinen, en kehdannut tehdä asialle mitään koska en halunnut pahoittaa tämän mieltään. Hän vain nojailee muhun päin, ei muuta?
Vanhahko nainen käveli ohitsemme hymyillen, pian tämä pysähtyi ja otti bussin kaiteesta kiinni. Hän katsoi meitä kumpaakin.
"Olette suloinen pari" hän hymyilee.
"Me ei-"
"Kiitos" Seongwha keskeytti mut.
Nainen hymyili ja lähti kävelemään pois päin meistä, poika nosti päänsä olkapäältäni ja katsoi muhun.
"Seongwha. . ."
"Joo mä tiiän.. anteeks" hän sanoi äkkiä ja käänsi katseen ikkunasta ulos.
"Ootko sä ihas-"
"Onks tästä pitkä matka sun luo?" Hän kysyi keskeyttämällä mut.
"Ei oo" vastasin.
Päätin olla vaan hiljaa ja jättää typerät kysymykseni pois listalta. Tuijotin vain eteenpäin tyhjyyteen.
Hoppla! Dieses Bild entspricht nicht unseren inhaltlichen Richtlinien. Um mit dem Veröffentlichen fortfahren zu können, entferne es bitte oder lade ein anderes Bild hoch.
Hetken päästä painoin stop nappia, nousin ylös kuten myös poika vierellänikin. Kävelimme ovien luokse odottamaan. Sama nainen istui siinä lähellä, hän vain hymyili iloisena meille kahdelle. Pyöräytin vain pienesti silmiäni ja siirsin katseeni oviin.
Bussi pysähtyi ja me astuimme ulos, oli alkanut satamaan lisää lunta. Yritimme nopesti kävellä Jungkookin kodille jotta välttyisimme lumisateelta mahdollisimman paljon.
Saavuimme talolle, otin avaimet taskustani ja avasin oven. Menin ensinmäisenä sisään.
"Me tultiin" sanoin ja otin kengät pois.
Yhtäkkiä Jimin ja Yoongi tuli eteiseen, molemmilla kädet ristittynä rintaa vasten -mukamas vihaiset- ilmeet kasvoilla.
"Meinasitko häätää meijät pois vai?" Yoongi sanoi ja katsoi mua, Jimin taas vilkutti hymyillen Seongwhalle.
