Is it dangerous? •Taekook• 🇫🇮

93. Sä selviät.

                   ~Jeon jungkook~

"Taehyung.. sä selviit..."

"Mä lupaan sulle että sä selviit..."

Ajatuksiini purkautui tuhansia kohtauksia siitä kun pidin häntä käsilläni, olin aivan veressä kuten myös hänkin. Poika katsoi tyhjyyteen, hän katsoi myös ympärilleen tyhjä katse kasvoillaan. Yritin hokea ja hokea että kyllä hän selviää.. lopulta näin kuinka tuon silmät sulkeutuivat.. ravistelin poikaa itkien ja jatkoin sen lauseen sanomista...

"Tae! Sä selviät, mä lupaan sulle..."

"Mä en anna sun lähteä pois..."

"Mä rakastan sua.."

Jeon Taehyung... Lopeta olemasta sankari, vaikka tahdotkin ihmisille hyvää... Mä en vaan pysty elämään ilman sua.. sä teit oikein pelastaessas sen poliisin... Mutta mä... Mä en vain pysty olemaan ilman sua, kiltti älä jätä mua..

---

Viikko oli jo kulunut päivästä milloin Taehyungia ammuttiin, en ole ollut töissäkään ja pomoni kyllä ymmärtää että miksi. Istuin pyörätuolillani ja katsoin ikkunasta ulos. Lumet oli alkanut sulamaan, tänään on maaliskuun ensimmäinen päivä. Laskin katseeni mukiini jossa oli Taehyungin lempi kaakaota. Tunsin kuinka silmäni alkoi kostua, niistä alkoi valumaan pieniä kylmiä kyyneleitä jotka tipahtelivat käsilleni.

"Sä selviit kyllä"...

Päässäni kaikui tuo sana tuhansiin kertoihin tämän viikon aikana. Ajatus noista sanoista ei vain kadonnut mielestäni.

Pian oveen pimpotettiin, säikähdin vähän jonka jälkeen laskin mukin pöydälle. Äkkiä pyyhin kyyneleeni pois poskiltani. Lähdin ovea kohti, hiukan käsi täristen avasin oven.

"Jeon Jungkook?" Reippaan näköinen mies kysyi kun olin saanut oven avattua. Mä nyökkäsin vain vastaukseksi, tämän vieressä oli pukuun pukeutunut nainen joka hymyili pienesti ja moikkasi mua.

"Me tultaisiin puhumaan herra Teo Yoosta ja Jeon Taehyungista, jos sopii?" Hän kysyi. Päästin heidät molemmat sisään, vein heidät olohuoneeseen ja pyysin heitä istumaan sohvalle.

"Haluatteko kahvia? Vettä?" Kysyin.

"Ei kiitos" molemmat sanoivat ja pudistelivat hymyillen päitään.

"Aloitetaan ekana Teo Yoosta.. kuinka hyvin tunsitte hänet?" Nainen sanoi ja otti salkustaan kansion missä oli paljon papereita.

"Tiesin vaa et se on Taehyungin äidin mies.. en mä sitä tuntenu ollenkaa.." vastasin.

"Mm vainiin, no entä hänen poikansa Seonghwa?" Hän jatkoi kyselemistä.

"Se oli samassa terapiassa Taehyungin kanssa, se myös huumas Taen mutta vain koska sen hullu isä pakotti... Kuulemma Teolla on joku pakkomielle väkivaltaan.. ja että hän olisi murhannut edellisen vaimonsakin..." Kerroin.

"Mistä tiedät tuollaista?" Mies kysyi.

"Seonghwa kertoi.. ettekö oo vielä puhunut sen kanssa?" Kysyin.

"Ei, olimme aikeina mennä hänen luokseen tämän jälkeen.." mies sanoi.

"Murhaa täytyy tutkia nyt tarkemmin koska olemme ilmeisesti vanginneet väärän henkilön.." nainen sanoi ja selasi Teon papereita.

"Entä Taehyung?" Kysyin.

"Odotas hetki, meidän täytyy ensiksi saada tarpeeksi tietoa Teo Yoosta.." nainen mumisi ja katseli papereita.