Is it dangerous? •Taekook• 🇫🇮

54. Kim Seokjin. Sä olet pelastaja!

                  ~Jeon Taehyung~

Mitä tekisimmekään ilman Kim Seokjiniä? Emme mitään! Siinä hän istui, edessämme keittiön pöydän ääressä naamataulu kiinni tietokoneen näytössä. Hännäpytteli kaiken näköistä koneelle, luotin häneen. Tiesin että hän löytäisi ratkaisun, heti kun hän saisi selville missä Jimin olisi Hoseokin kanssa, mä niin hakkaisin Hoseokin ja häätäisin kauas pois täältä. Käskisin sitä myös pysymään kaukana Jiministä, koska hän on Yoongin.

Hoseok ihan varmana pitää Jimin raukkaa jossai huoneessa ja ei päästä pois, toivottavasti se idiootti edes antaisi ruokaa tälle.

On maanantai edelleen, kello on viisi iltapäivästä. Istuimme kaikki kolme levottomina Jinin edessä joka ei reagoinut meidän olemassa oloon millään tapaa. Välillä yritimme kysyä jotain mut hän ignoorasi ja keskittyi hommiinsa. Naputtelin sormiani pöytää vasten, istui Jungkookin sylissä ja Yoongi meidän vierellä. Poikaystäväni lämpimät kädet kietoutuivat ympärilleni.

"Sit ku Jimin löytyy nii mä pidän teille kahelle idiootille opetuksen" sanoin ja katsoin Yoongia joka hitaasti nosti katseensa jaloista silmiini.

"Mä vaikka ottaisin sulta remmistä perseelle, kuhan vaan Jimin olis mun luona nyt" hän sanoi ja painoin katseensa takaisin maahan. Naurahdin pienesti, tunsin Jungkookin nojaavan poskellaan selkääni vasten. Pystyn tietää miltä Yoongista tuntui, yksinäiseltä ja hän tarvitsi Jiminin lämpöä. Toivon vain että poika on kunnossa.

                      ~Park Jimin~

Voi kumpa he jo löytäisivät meidät, mulla on kamala nälkä ja halusin vaan päästä Yoongin viereen enkä enää ikinä kinastele sen kanssa tai lähde ikinä enää pois hänen viereltään.

Mua väsytti niin paljon, mutta en halunnut nukkua. Tiesin jo että Hoseok nukkuisi joten halusin pysyä hereillä. Silmäni vain valuivat kiinni ja tuntui kun luomet olisivat painaneet miljoona kiloa. Pääni kallistui vähään väliä alas päin.

"Älä nukahda tyhmä.." mumisin itselleni.

"J-jimin..." Hoseok kuiskaa.

"No?" Kuiskasin

"Ollaako me päästy jo pois.." hän kysyi itku kurkussa.

"Ei.. mut kohta päästä mä lupaan" kuiskasin ja tunsin kuinka luovuttamisen kyyneleet valuivat poskiani pitkin.

Kyl me päästä täält pois, mä tiiän et Yoongi ja muut löytää meidät. Koht mä pääsen sen kainaloon, sen suukkojen uhriksi ja tiukkojen halien valtaan.

Kyyneleet ne vain tipahtelivat kylmälle lattialle.

"Et..et taida itsekään uskoa mitä sanot" Hoseok sanoi hiljaa. Pudistin vain päätäni vaikka tiesin ettei hän näe minua.

Ovi taas pamahtaa auki ja musta pukeinen käveli eteemme, hän nostaa itkuisen katseeni häneen päin pitämällä saastaista kättään leuallani.

"Mitä vittua sä pillität pentu? Eks ookkaa nii badass" hän naurahtaa.

Katson häneen ilmeettömänä, kyyneleet silti tipahtelivat poskieni kautta lattialle. Hän irrotti leuastani otteen, samantien pääni valahti takaisin alas. Hän käveli Hoseokin luokse "sä tuut mun mukaa" hän nauraa ja irrottaa Hoseokin pois köysistä.

Yhtäkkiä Hoseok tönäisee mustapukeisen maahan ja menee tämän päälle istumaan, hän pitää tämän käsistä tiukasti kiinni.

"Sä vitun.. idiootti päästät meidät lähtemään nyt!" Hän huutaa ja löi nyrkillä tätä silmään. Hän repi maskin pois tämän kasvoilta, katsoin silmät sumeina kyyneleiden takia.