122. Voin mainiosti.

116 10 1
                                    

~Jeon Taehyung~

"Mulle kuuluu hyvää.." vastasin Yoongille.

"Ihana kuulla, mulle myös" tämä sanoi.

"Miten sulla ja sil uudella kumppanilla menee?" Päätin alkaa kyselemään, tottakai olin kiinnostunut asiasta.

"Mä voin mainiosi , oon itseasias oon majaillu jo pitkän aikaan sen luona.. eli periattees asutaankin jo yhdessä" hän kertoi.

_

~Lee Hyunsuk~

Tylsää.. ei mitään ihmeellistä puheen aihetta, ties kelle hän jutteli. Jos hän vain sanoisi edes kerran tuon kyseisen henkilön nimen niin tietäisin paremmin että jäänkö kuuntelemaan vai menenkö tekemään muita etsintöjä Yoongista.

Hetken kuluttua keskustelu kuitenkin kävi vähän mielenkiintoiseksi.

"Missä maassa sä oot? Mitä jos me tultaisiin Jungkookin kanssa joskus kylään?" Kuulin Taehyungin sanovan puhelimeen. En tosin kuullut vastausta puhelun toisesta päästä.

"Okei, mä ymmärrän kyllä.." Mikistä kuului.

-

~Jeon Taehyung~

"Missä maassa sä oot? Mitä jos me tultaisiin Jungkookin kanssa joskus kylään?"

Olin päättänyt kysyä Yoongilta missä hän oikein asui nykyään, olen kuitenkin kaivannut häntä niin paljon ja jos hän olisi vaikka saanutkin elämänsä raiteille ja ryhdistäytynyt viime kerran jälkeen.

"Sori Tae mut en voi kertoa, en haluu ottaa mitään riskejä, mut älä huoli me kyl tullaan vielä joskus näkemään" Yoongi vastasi, olin hiukan pettynyt että hän ei enään ollut yhtään samanlainen kuin silloin ennen. Se sama Yoongi jonka kanssa myöhästyttiin koulusta, se ketä keksi opettajille tyhmimmät tekosyyt, se jonka kanssa pystyin olla omaitseni. Tiedän, ne ajat ovat jo menneisyyttä ja ihmiset muuttuvat mutta silti samaan aikaan kaipaan niitä aikoja.

"Okei ymmärrän kyllä" vastasin pojalle, olisin niin halunnut kertoa hänelle mitä oikeasti ajattelen. Mutta loppujen lopuksi oli ehkä parasta vain olla hiljaa.

"Mun täytyy nyt lähteä, mä kuitenkin otan suhun jossain vaiheessa yhteyttä, ok?" Tämä sanoi puhelimen toisesta päästä.

"Okei, jutellaan joskus ja toivottavasti myös nähtäisiinkin" Vastasin hänelle hiukan pettyneenä.

"Moikka Taehyung" hän sanoi.

"Moik-" olin sanomassa mutta hän kerkesi jo lopettaa puhelun.

Jäin vain tuijottamaan puhelinta joka lepäsi kädessäni, kuitenkin hetken päästä tunsin kuinka Jungkook kietoi kätensä ympärilleni.

"No mitäs Yoongi?" Tämä kysyi.

Käännyin poikaan päin ja kohotin olkapäitäni.

"Hän ei kertonut paljon mitään, ei edes missä asuisi ettei vaan riskeeraa mitään.." vastasin.

-

~Lee Hyunsuk~

"No mitäs Yoongi?" Kuului mikrofoonista. Silmäni aukesivat tuota pikaa täysin auki, lisäsin äänenvoimakkuuta kuulokkeiisiini jotta kuulisin paremmin.

"Helvetti, olisi pitänyt arvata että he tiesivät tästä jotain" selitin itselleni ja jatkoin poikien salakuuntelua.

"Hän ei kertonut paljon mitään, ei edes missä asuisi ettei vaan riskeeraa mitään.." kuulin toisen pojista sanovan.

Olen nero, pääsen vihdoinkin tämän kaiken jälkeen etenemään tässä koko Min Yoongi asiassa. Aijon kertoa muille etsiville että olen saanut lisää johtolankoja tästä pojasta. Pian hän jää kiinni ja menee sinne minne kuuluukin eli kaltereiden taakse. Ajattelin.

"Toivon että hän kuitenkin soittaa tai laittaa viestiä kun haluaa nähdä eikä sitten tulisi tänne, täällä hän saattaisi jäädä heti kiinni" kuuntelin kun Taehyung puhui toiselle.

"Niinpä" toinen vastasi kunnes kuului pieni kolahdus.

-

~Jeon Taehyung~

"Niinpä" Jungkook vastasi ja nosti jalkansa sohvapöydälle. Pian huomasin että jotain tipahti maahan.

Tartuin pienestä mustasta esineestä ihmeissään, kunnes Jungkook nappasi sen käteensä ja näytti "shh" merkkiä sormellaan. Lopulta itsekin tajusin että meitä oltiin salakuunneltu koko tämä aika.
Jungkook asetti mikin pöydän päälle.

"Oliks se niin siis et sun äiti oli muuttanut ulkomaille?" Jungkook kysyi. Tajusin itsekin että tämän takana on Lee joten päätin ryhtyä Jungkookin juoneen mukaan.

"Joo, äiti siis soitti et on siellä. Sit se kysy samalla et oonko nähnyt sitä Yoongia" vastasin.

"Aaa en tiiä mitä oon hölmöilly ku luulin et puhuit senkaa" Jungkook sanoi ja raapi niskaansa.

"Eheeei, en oo jutellut hänenkaa piiitkään aikaan" jatkoin.

-

~Lee Hyunsuk~

Kuuntelin poikien puheita, en saanutkaan johtolankoja enkä päässytkään eteenpäin tässä asiassa. Olin niin varma että vihdoin ja viimein sain jotain aikaseks.

En kuitenkaan luovuta tämän perään, yritän kuitenkin parhaani ja teen kaikkeni että se nulikka jää kiinni teoistaan. Hän kuitenkin tappoi poikani Taeminin.

-


xJoanna

Nyt on muute long time no see, mun oli oikeesti pakko jopa ite lukee tää mun koko stoori et muistan mist jatkaa :0

On ollu tosi paljon kaikkee ja en tarkotuksel lopettanu tätä stoorii kesken. Se vaan unohtui woopsii 🥺

Koitan jatkaa tätä kirjaa!! Ainaki parin vuode tauon jälkee luulis jo et jotain ideoit löytyis;)

Is it dangerous? •Taekook• 🇫🇮Kde žijí příběhy. Začni objevovat