•Taehyung on normaali nuori poika, joka joutuu lähtemään kesän aikana Seouliin aivan yksin. Hän ei ole ollut koskaan ennen tässä kyseisessä kaupungissa. Siellä hän kuitenkin tapaa erään pojan joka muuttaa hänen elämänsä aivan täysin. Matkassa tulee...
Olimme päättäneet Jungkookin kanssa että tekisimme elämällemme ison muutoksen. Olemme eläneet liian kauan vaarojen ja muiden armoilla ja haluaisimme niiden loppuvan. Haluamme eroon näistä kaikista vaaroista ja muista, tosin niistä ei välttämättä koskaa pääse eroon mutta kuitenkin.
"Onko tää asunto hyvä?" Jungkook kysyi ja näytti koneelta kaunista asuntoa.
Kyllä.. me halusimme muuttaa toiseen kaupunkiin ja aloittaa normaalin elämän ilman vaaroja.
"on kiva, missä päin se on?" Kysyin ja haukkasin leivästäni.
"Seoulissa" hän vastasi.
"Se on kyllä aika iso paikka ja sattuu ja tapahtuu paljon, tosin sun äiti asuis lähellä" vastasin.
"Niin no mulla on kyl täs tällänenkin vaihtoehto se olis Busanissa" poika sanoi ja näytti mulle toista vaihtoehtoa.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
"Toi on ihana" vastasin.
"Voin laittaa kyselyä sinne" tuo sanoi.
Siinä samassa kuitenkin puhelimeni alkoi soimaan, se oli tuntematon numero. Näytin sitä Jungkookille ja hän nyökkäsi sen merkiksi että vastaisisin siihen. Vastasin ja laitoin kaijuttimelle.
__________________________________
Puhelu.
Taehyung: "moi?"
Tuntematon: "moi"
Taehyung: "kuka siellä?"
Yoongi: "mä täällä Yoongi"
Taehyung: "moiii, mitä kuuluu? Miten saat soitettua?"
Yoongi: "me saadaan puhelin aikaa päivässä 10min, oon enimmäkseen käyttänyt sitä Tomin kanssa jutteluun mut halusin soittaa sulle ja pyytää anteeksi kaikesta miten mä käyttäydyin sua kohtaan ja mulla on hirvee ikä-"
Taehyung: "mullakin ikävä sua, ja mä annan sulle anteeks... mäkin oon anteeks pyynnön velkää... koska oon kuitenkin osittain syyllinen että jouduit sinne"
Yoongi: "hei.. ei se mitään mä osasin varautuu tähän kaikkeen.. mä ansaitsen tän kaiken myös... mut hei 8minuuttia enää kerro mitä kuuluu?"
Taehyung: "no me ajateltiin Jungkookin ja Yeotanin kanssa muuttaa pois"
Yoongi: "Yeotan? Sama koiran nimi ku mikä sulla ja sun äitillä oli silloin kun oltiin ylä-asteella. Ja minne muutatte?"
Taehyung: "meidän koiranpennulla on sama nimi, halusin antaa sen koska ikävöin meidän vanhaa Yeotania, ja ajateltiin Busania... halutaan alottaa elämä puhtaalta pöydältä"
"Noni luuri kiinni!" Kuului puhelimen toisesta päästä.
"Ei vielä? Täs on viel 6 minuuttia" Yoongi sanoi.
"Vitun sama kauan nyt se kiinni" kuulin.
Yoongi: "mun pitää mennä, oli kiva kuulla sun ääntä. Moikka" __________________________________
"Moik-" en kerrnnyt edes sanoa kun puhelu loppui. Nostin katseen Jungkookiin.
"Toivon et se pärjää siellä" sanoin.
Jungkook ei vastannut mitään, tiesin itsekin että vankila on varmasti kauhea paikka joten ihan hyvä vaan että hän ei yrittänyt sanoa mitään positiivista.
"Niin se talo" sanoin.
"Laitoin sinne äsken kysely viestin sähköpostitse, odotellaa vastausta" poika vastasi ja muiskautti suukon huulilleni.
"Okei. Olisko mun pitäny äitille kans laittaa jotain tai ylipäätänsä kertoa tästä?" Kysyin.
"Ehkä se olis hyvä" Jungkook vastasi.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Näytin Jungkookille mun ja äidin keskustelun, tämä vain nyökkäsi ja jatkoi leikkimistä Yeotanin kanssa.
"Mennäänkö kävelylle?" Jungkook kysyi ja nosti koiran syliinsä.
"Oon tosi väsynyt, entä jos sä meet ja koitan vaikka värvätä jotain ruokaa täällä sillä aikaa" vastasin.
"Sopii" poika sanoi ja antoi suukon huulilleni. Hän lähti tuota pikaa eteiseen laittamaan kengät ja nappasi myös takin päällensä. Pian hän olikin ulkona.
Nousin vaivaisena sohvalta ja löntystin keittiöön valmistamaan jotain ruokaa meille.
Hetken kuluttua ovikelloon soitettiin, kävelin kohti ovea ja avasin sen. Silmäni suureni tuotapikaa.
