•Taehyung on normaali nuori poika, joka joutuu lähtemään kesän aikana Seouliin aivan yksin. Hän ei ole ollut koskaan ennen tässä kyseisessä kaupungissa. Siellä hän kuitenkin tapaa erään pojan joka muuttaa hänen elämänsä aivan täysin. Matkassa tulee...
En malttanut odottaa pääseväni pois tästä helvetistä. Koulu on aina ollut yksi sellainen, rehtori on se itse saatana ja opettajat sen alamaisia pirullisia sellaisia. Naputin kynää pöytää vasten ja katselin koulun kelloa, oli enään sekunteja aikaa. Taehyung istui vieressäni ja katsoi myös kelloa. Yksi sekunti tuntui valovuodelta. Vihdoin, vihdoin se soi, nousin nopeasti ylös ja lähdimme Taen kanssa ulos luokasta, saatoin hänet Jungkookin luokse ja jatkoin sitten itse matkaa. Olisi tehnyt mieli juosta, halusin vain päästä Yoongin luokse. Halusin hänen muistavan mut, haluan taas tuntea tämän pienet sirot huulet omiani vasten. Halusin nähdä pojan hymyn ja kuulla hänen naurun.
Juoksin bussipysäkille huomatessani auton ottavan ihmisiä kyytiin, onneks kerkesin. Istuuduin alas ja hermostuneena kosketin suuren mustan hupparin hihoja, katselin ikkunasta ulos nopeasti liikkuvaa maisemaa. Haluan päästä halaamaan Yoongia. Ajatukseni hänestä ei koskaan lakannut lopettamasta, se oli tietenkin hyvä asia koska rakastin häntä niin paljon että voisin ajatella poikaa vaikka 80 tuntia viikossa.
Painoin nappia jäädäkseni pois bussista, nousin ylös ja menin keski oville odottamaan. Tartuin tangosta kiinni ja muistelin kuinka kaaduin silloin Yoongin päälle bussissa, se sai kasvoilleni hymyn.
"Äiti mitä toi hymyilee" joku pieni lapsi kysyi äidiltään. Mulkaisin poikaa ja astuin ulos bussista. Ärsyttää välillä lasten uteliaisuus ja se kun he kysyvät liikaa toisista ihmisistä. Kävelin niin reippaasti kun pystyin, halusin vain olla nopeasti Yoongin luona.
Olin pukeutuneena mustaan huppariin ja revittyihin farkkuihin. Hiukseni oli ihan pehkolla koska en aamulla jaksanut laittaa niitä sen kummosemmin.
Oops! Bu görüntü içerik kurallarımıza uymuyor. Yayımlamaya devam etmek için görüntüyü kaldırmayı ya da başka bir görüntü yüklemeyi deneyin.
Olin Yoongin ovella, en vielä tehnyt elettäkään koputtaakseni oveen. Mua jännitti niin paljon, hengitin kunnolla sisään ja puhalsin kaiken ulos. Nostin kättäni, hetken vielä mietin kunnes koputin oveen. Mun ei tarvinnut kauaakaan odottaa kunnes se aukesi. Yoongi avasi oven, hymy levisi kasvoilleni.
"Moi" sanoin hiljaa ja katselin poikaa joka hymyili mulle myös.
"Moi Jimin" hän sanoi ja päästi mut sisälle.
"Mun äiti lähti töihin tänää nii voidaan olla kaksin" hän jatkoi sulkiessaan ovea.
JES JES JES!!!!!!!
"okei" vastasin
Jäin seisomaan Yoongin eteen noin metrin päähän, oven sulkiessaan hän tuli lähemmäs. Poika tarkkaili kasvojani ilmeettömästi.
"Ei ihme et olisit mun poikaystävä...oot syötävän hyvän näkönen" hän sanoi ja pörrötti hiuksiani samalla kun käveli ohitseni. Silmäni laajenivat ja kädet eksyivät mun suuni eteen, tunnen punastuneisuuden valtaavan poskeni. Käännyin äkkiä ympäri ja seurasin poikaa olohuoneeseen, hän meni istumaan sohvalle. Jäin itse seisomaan, tuo nosti katseensa muhun "tuutko?" Hän sanoi hiljaa. Nopeasti kipitin pojan vierelle istumaan, hän nojautui taemmas niin että näki vain selkäni.
