SAVE ME (In finnish) ON HOLD

Luku 1

--------------------------> Jesse

Heips! Nää ensimmäiset luvut on ehkä vähän tylsiä ja huonosti kirjotettuja, koska en vaan alussa kiinnittänyt niin paljon huomioo mun kirjotustyyliin ym. Mut tää paranee edetessä (ainaki mun mielestä), joten toivottavasti tykkäätte :)

Ja mul vähän vaihtelee välil toi aikamuoto, mut senkin korjaan sit joskus kun saan aikaseks. Ehkä sit kun koko tarina on valmis:)

***************************************************************************

Tiedättekö sen tunteen, kun jännittää niin paljon, että mahassa tuntuu oudolta. Sydän lyö rinnassa tuhatta ja sataa, eikä pysty ajattelemaan mitään muuta kuin sitä mikä aiheuttaa jännityksen. Se voi joko olla hyvää tai pahaa jännitystä. Ehkä kädet hikoo, kurkkua kuivattaa, puheesta ei tule mitään, punastuu, jännityksen oireet voivat olla erilaisia kaikilla. Auttaako todellisuudessa kuuntelijoiden kuvitteleminen alastomiksi ketään, jos pitää esitystä esimerkiksi luokalle? Entäs rauhalliset sisään - ja uloshengitykset ennen tärkeää esiintymistä? Tällä hetkellä minusta tuntuu, että mikään ei auta.

"Kate, älä hermoile, hyvin se menee! Oon sun vierelläsi, täällä on kivoja ihmisiä", Jesse sanoi minulle.

Minulla varmaan oli vielä hieman epävarma ilme kasvoillani, kun Jesse rutisti minut syliinsä.

"Äh, älä anna tuota naamaa. Olen varma, että sinulla tulee olemaan hauskaa!" Jesse sanoi, samalla päästäessään minut hänen rutistuksestaan.

Annoin vastaukseksi pienoisen hymyn. Ei tämä niin paha voi olla. Tulisin pärjäämään. Hei vähän luottoa nyt, ou gaad miksi mun pitää olla näin epävarma. Erilaiset ajatukset pyörivät mielessäni, mutta tiesin, että minun piti laittaa hymy naamalleni ja astua uuteen erilaiseen maailmaan. Uusi alku, jep kuulostaa hyvältä. Toivottavasti.

Lähdin kulkemaan Jessen vierustassa uutta koulua kohti. Se oli iso harmaa rakennus, ehkä hieman tylsän näköinen, mutta mikäpä koulu olisi hirveän kutsuvan näköinen. Ehkä itse rakennus ei ole se ongelma, mutta se, että se on koulu. Heh Kate mitä hemmettiä sä ajattelet! Pysy raiteilla.

"Katkat kuunteleks sä ollenkaan mua?" havahduin Jessen ääneen ja vilkaisin häneen, hänellä oli omituinen virne naamallaan.

"Oh sori, olin hieman ajatuksissani!" sanoin. "Mutta sinut tuntien, et kuitenkaan sanonut mitään tärkeää", vastasin hieman naurahtaen.

"Älä ole naurettava Kat, kaikki mikä tulee suustani on tärkeää. Mutta asiasta toiseen, voin viedä sinut koulun toimistoon ja saat sieltä kaikki tarvittavat asiat", Jesse sanoi.

Pystyn vieläkin tuntemaan sydämen sykkeeni. Se löi niin kovaa, että luulin kaikkien kuulevan sen. Uusi koulu on aina paha paikka. Uusi ympäristö, uudet ihmiset, kaikki on uutta, mutta eikö se ollut se mitä halusin ja tarvitsin? Vilkuilin ympärilleni, monien päät kääntyivät suuntaani ja laskin pääni alaspäin. Vihasin huomiota. Katsoin vaatteita, jotka olin valinnut: mustat tiukat farkut, vaalea neule sekä musta nahkatakki ja huivi, sekä hieman joitain asusteita. Mielestäni näytin ihan hyvältä, halusin olla jokseenkin edustava ensimmäisenä päivänä, jotta minua ei tuomittaisi vaatteitteni perusteella, vaikka muutenkin tykkäsin pukeutua. Katsahdin sivuilleni ja edelleen minuun päin katseltiin. Olenko oikeasti noin ruma? Vai onko se vain se, että olen uusi oppilas.

"Kat, älä ajattele tuolla lailla. Olet kaunis niin kuin aina" Jesse sanoi havahduttaen minut taas nykytilaan.

"Et edes tiedä mitä minä ajattelen, joten ole hiljaa", sanoin ehkä jopa hieman tylysti. Kiva, suututa nyt kaikki.

"Tiedän mitä tuo ilme sinun naamallasi tarkoittaa", Jesse sanoi sivuuttaen minun pienen lauseeni. "Ja sitä paitsi, kaikki katsovat sinua, koska olet kaunis ja tietysti myös, koska liikut koulun komeimman ja suosituimman jätkän kanssa!" Jesse sanoi nauraen.