SAVE ME (In finnish) ON HOLD

Luku 4

------------------> Christian

**************************************************************************************************

Sanoakseni, että olin ärtynyt, oli väärinkäsitys. Tässä vaiheessa olin jo todella kyllästynyt koko tilanteeseen ja etenkin ärtynyt itselleni. Katsoin eteeni ja näin paljon rakennuksia, jotka kaikki näyttivät samanlaisilta. Huoh, voi luoja, miten yhden kaupan löytäminen voi olla näin vaikeaa? Jesse oli sentään antanut selkeät ohjeet, näköjään en pystynyt edes noudattamaan ohjeita enää.  

Lähdin kävelemään uudestaan eteenpäin ja näin pienen kahvilan edessä. Päätin mennä sisään ja tilata jotain, jotta saisin hetken aikaa levätä. Huokaisin syvään, kun näin minkä kokoinen jono  kahvilan sisällä oli. Ei auttanut muu kuin mennä jonottamaan. Ehkä tilauksen saatuani voisin kokeilla sitä yhtä sivureittiä, jos se veisi minut kaupan luokse. Tai sitten voisin mennä vasta huomenna Jessen kanssa sinne. Opettajat eivät kyllä tykkäisi yhtään. No, mä en kyllä välittänyt niiden mielipiteestä. 

Erilaiset ajatukset kävivät mielessäni, esimerkiksi kuinka ensimmäinen koulupäiväni ei ollutkaan niin paha, sain muutamat kaverit jo, ja loppu päivästä kukaan ei oikeastaan edes kiinnittänyt huomiota minuun. Mutta voi kuinka itse kiinnitin huomiota yhteen kyseiseen henkilöön. En voinut ymmärtää itseäni. Hän oli kuitenkin melkein kaikilla samoilla tunneilla kuin minä. Se, kun näin hänen nauravan ensimmäistä kertaa, oli jotain mitä ei pystynyt unohtamaan. Edelleen hänen sydäntä halaava nauru kaikui korvissani. Entä hänen silmänsä, ne kiiluivat elämää ja hänen puheensa.. 

"Hei söpöläinen, hienoa nähdä sinut täällä", kuului yhtäkkiä korvani juurella salaperäinen ääni. Säpsähdin ja tein pienen kiljaisun, en kuitenkaan niin lujaa, että koko kahvila olisi kuullut. Käännyin ympäri ja tulin juurikin tuon tutun miehen eteen, jota kaikista vähiten halusin nähdä. Oh älä valehtele itsellesi, halusit törmätä häneen.  

"Öm hei, Jack?" vastasin nopeasti, pieni puna leviten naamalleni, kun mietin mitä olin juuri ennen ajatellut, ennen kuin hän keskeytti minut. Onneksi kukaan ei pystynynt lukemaan ajatuksiani. 

"Olen yllättynyt, tiedät nimeni" Jack aloitti. "Tai oikeastaan en ole yllättynyt, kukapa ei voisi tuntea minua", Jack jatkoi vinkaten itsevarmasti minulle. Tunsin naamani menemän kuumemmaksi. Rauhoitu Kate, pärjäät kyllä! Yeah! Todellakin pärjään.  

"Olet inhottavan hiljainen söpöläinen, pitäisikö minun auttaa sinua kenties?" Jack sanoi ja kumartui hieman alemmas, ollen silloin todella lähellä kasvojani. Kasvoni menivät vieläkin punaisemmiksi ja tunsin hengitykseni raskaantuvan. Mistä tänne tuli yhtäkkiä näin kuuma? Joku kiitos kaatakaa vesilasti päälleni! Tajusin lopulta mitä oli käynnissä ja tönäisin Jackia kauemmaksi. 

"Olen varsin kyvykäs puhumaan itsekin, en tarvitse apuasi!" sanoin puolustaen itseäni. Kuulin Jackin myhäilevän vastaukseksi ja tuijottavan minua suoraan silmiin hänen omilla syvällisillä silmillään. Minun oli pakko kääntyä takaisin oikein päin, jotta en eksyisi hänen silmiinsä. No niin, seuraava asiat mitä teen, tilaa juoma, lähde kaupasta ja mene kotiin!  Helpommin sanottu kuin tehty.  

"Ei ole hirveän kohteliasta sivuuttaa minua, meillä oli hyvä keskustelu käynnissä", kuulin taas korvani juuressa. Kate keskity, et kuullut mitään. Kulje jonossa vain eteenpäin.  

Kului hetken aikaa ettei tapahtunut enää mitään, ehkä hänkin jo luovutti. Korjasin hiuksiani ja laitoin ne vain toiselle puolelle, jotta saisin jotain tekemistä. 

Yhtäkkiä tunsin sormen kulkevan kaulallani aiheuttavan minulle kylmien väreitä. Sormi jatkoi vielä kulkuaan kaulallani. Suljin silmäni huomaamattani, tunne oli jotenkin hyvin rentouttava. Hänen sormi oli hyvin hellä ja pehmeä.