SAVE ME (In finnish) ON HOLD

Luku 2

-------------------------------> Jack

******************************************************

En saanut henkeä, päätäni jomotti ja oloni oli hieman pökertynyt. Yritin nousta, mutta tunsin painon olevan rintani ja mahani päällä. Avasin pikku hiljaa silmäni, jotka olin sulkenut huomaamattani.  

"Mikä helvetti sun ongelma on?" kuului ääni jostakin päin vessaa. Paino lähti yllättäen päältäni ja sain taas hengitettyä normaalisti. En oikein tajunnut mistä oli kyse, päähäni sattui paljon ja muutenkin koko kipu sai minut tuntemaan erilaisia tuntemuksia. 

Olin ennenkin kokenut kipua, niin fyysistä kuin psyykkistä. Psyykkinen kipu olikaikkein pahin, se voi olla ihmisessä, vaikka kuinka kauan, mutta fyysinen yleensä lähtee pikkuhiljaa pois. Erilaiset toimet johtivat psyykkiseen kipuun, sitä ei välttämättä itse huomaa ollenkaan, vaan sen huomaa jo liian myöhään.  

Olin lyönyt pääni aika pahasti lattiaan, koskin varovasti kädellä osumakohtaa, mutta onnekseni, ainakaan verta ei näkynyt kädessäni. Nousin istumaan makuuasennostani ja nojasin vessan seinää vasten, näin kahden pojan olevan toistensa kimpussa oven suussa. Tuntui kuin kaikki äänet olisivat kadonneet maailmasta, kun yllättäen kaikki palasi takaisin. Kuulin selvästi poikien huudot molemmille ja toisen lyövän toisen naamaan useita iskuja ennen kuin lähti raivostuen pois vessasta.  

"Ootko kunnossa?" kysyin pojalta. Pojan naama oli verta täynnä ja hänen paitansa oli hieman repeytynyt ylhäältä. Hän näytti olevan hieman hämillään ja nojasi vessan raihnaiseen oveen, ennen kuin käänsi katseensa minuun. 

Poika naurahti hieman ennen kuin vastasi: "Mun tässä pitäs kysyä sulta, ooks sä kunnossa?" Hymyilin hieman vastaukseksi ja sanoin olevan ihan kunnossa.  

"Sori tosiaan, toi Jack on välillä idiootti, sen ois pitänyt pyytää sulta anteeksi! Ihme, jos edes huomasi, että se kaatu sun päälle. Toisaalta se oli mun vika, kun tönäsin sitä.." poika sanoi näyttäen syylliseltä. 

"Ei se mitään! Mikä sun nimi on?" kysyin nopeasti. 

"Juu tosiaan, oon Christian. Sä oot ilmeisesti se uusi tyttö?" Christian naurahti. Näköjään kaikki tunsi mut täällä vaan uutena tyttönä, kiva.  

"Okei, ja juu, suosin kyllä enemmän Kate nimeä!" Hymyilin Christianille. Nousin seisomaan varovasti ja kävelin lavuaarin luo.  

"Ootko sä varmasti kunnossa?" Christian kysyi.  

"Juu oon, ei tässä mitään. Sun varmaan kannattaisi mennä käymään terveydenhoitajalla. Tai vilkaista edes peiliin, sun naama näyttää aika pahalta", sanoin hänelle.  

"Niin no joo, kyl mä sain parit hyvät osumat itsekin annettua", Christian virnisti. Nauroin hieman vastineeksi ja vilkaisin peiliin nopeasti. "Pärjäätkö varmasti yksin, ettet tunne mitään kipuja tai mitään? En halua, että sut löydetään täältä pyörtyneenä" Christian varmisteli vielä. 

"Juu aivan varma! Mene nyt itse siitä, ettet itse pökerry", naurahdin. "Mistä muuten tappelit sen, oliko se nyt Jackin kanssa?" kysyin.  

"Juu jack se oli. Se on vähän pitkä tarina, mutta ei mitään semmoista, mistä sun pitäisi huolehtia!" Christian naurahti. "Mutta joo, törmäillään uusi tyttö", Christian virnuili ja lähti ennen kuin ehdin vastata mitään.  

Katsoin itseäni peilistä ja huokasin peilikuvalleni. Korjasin hieman vaatteitani ja lähdin takaisin koulun käytäville. Onneksi minulla oi vielä sopivasti aikaa etsiä seuraavaa luokkaani. Matikan kaksoistunti, ihanaa. Huomaa sarkasmi. Kävelin käytävillä yksin etsien luokkaa, tunsin itseni epävarmaksi, kun monet kääntyivät katsomaan minua. Tiesin sen luultavasti olevan siitä, että olin uusi oppilas, mutta silti itselleni tuli kiusallinen olo. Oli minulla muuten ihan hyvä itsetunto, vaikka se saattoi vaikuttaa muulta, mutta uudet ihmiset olivat aina jännittäviä. Osa piirteistäni oli muuttunut tai piiloutunut tiettyjen asioiden takia, en ehkä koskaan tulisi olemaan samanlainen, mutta kukapa on koko elämänsä sama ihminen?