SAVE ME (In finnish) ON HOLD

Luku 19

Young James Franco as Nate------------------------------------>

****************************************************************

Juoksin koulun käytävillä yrittäen tavoittaa Jesseä, joka käveli kauempana. Törmäilin muihin oppilaisiin, kun yritin juosta kaikkien läpi. Käytävät olivat täpötäysiä, koska kaikki suuntasivat ruokalaan. Näin Jessen pysähtyvän hetkeksi, jolloin sain hänet kiinni.

"Jesse", sanoin hieman hengästyneenä.

Jesse vilkaisi minua alaspäin huvittuneen näköisenä ja naurahti.

"Mikäs sut noin hengästyneeks sai?", Jesse kysyi jatkaen hiljalleen kävelemistä.

"Sinä"

"Oh"

"Yritin saada sua kiinni jo vaikka kuinka kauan", sanoin pyöritellen hieman silmiä. Jesse vain nauroi ja nappasi minua ranteesta kiinni.

"Äkkiä nyt, siellä on pitsaa tänään. Ainoa siedettävä ruoka täällä", Jesse sanoi dramaattisesti ja veti minua mukanaan.

"Haha okei"

Kävelimme molemmat ruokalaan ja otimme pitsan palasemme, jonka jälkeen suuntasimme tyhjään pöytään. Kiitin, että Adam tai kukaan mukaan ei ollut vielä ehtinyt ruokalaan ennen meitä. Katsoin, kun Jesse hyökkäsi pitsansa kimppuun ja teki pienen huokauksen, kun sai ensimmäisen palan suuhunsa.

"Vihdoin", Jesse mutisi. Katsoin vain huvittuneena häntä, kun itse en ollut ottanut yhtäkään palasta vielä pitsastani.

"Oliks sulla jotain asiaa, kun niin juoksit mun perässä?", Jesse kysyi ruoka suussa.

"Eew, Jesse pliis onko pakko puhua ruoka suussa", sanoin, mutta en voinut estää pientä hymyä pääsemästä itseltäni.

"Oh älä ny viitti, tää on täysin normaalia", Jesse sanoi ja avasi suunsa oikein isosti näyttääkseen koko suun sisältönsä. Hän teki sen aivan tarkoituksella tuo pieni pilke silmäkulmassaan.

"Hurmaavaa Jesse. Todellinen tyttöjen ihanne jätkä muka", nauroin ja löin pienoisesti Jessen kättä.

"Mutta oikeastaan mulla on yks asia", sanoin hieman hermostuksissani.

Eilen illalla päästyäni kotiin päätin, etten voi enää pitää tätä asiaa vain itselläni. Naten näkeminen oli jotain mitä en unohtaisi ja tiesin, että tämä ei päättyisi hyvin, jos en kertoisi kenellekään. En saanut yhtään unta viime yönä, kun vain pelkäsin, että kohta Nate ryntäisi huoneeseeni. Halusin itkeä. Halusin vaipua epätoivoon. Halusin vain piiloutua. Halusin kadota, mutta tiesin, että se olisi viimeinen teko, mikä minun pitäisi tehdä. Se ei auttaisi mitään. Minä vain juoksisin taas ongelmiani pakoon.

Miettiessänikin Natea karvat nousevat pystyyn. En voi vieläkään uskoa, että näin hänet eilen.

***

En saanut katsettani irti hänestä. Hän vain nojasi autoonsa ja katsoi minua. En tiedä kuinka kauan tuijotimme toisiamme, mutta se tuntui ikuisuudelta.

"Kate ootko okei?", Christianin käsi minun olkapäällä sai minut sävähtämään.

"Sori, ei pitänyt pelästyttää"

"E-ei se mitään, olin vain vähän omissa ajatuksissani", sanoin ja katsoin Christiania luoden pienen hymyn. Chrissy vain hymyili ja käynnisti auton. En voinut kuin katsoa uudestaan tuohon punaiseen autoon. Siellä hän edelleen seisoi. En ymmärrä miten en saanut silmiäni hänestä irti. En halunnut edes ajatella häntä hänen nimellään.