En tiedä mikä siinä oli. Oliko se hänen hymy, vai hänen niin iloinen nauru. Entä tuo hänen niin jo tuttu pieni virnistys. Tai ehkä se oli tuo pieni mutristus. En tiedä, mutta jokin hänessä sai minut aina hymyilemään ja tuntemaan tuon saman lämpöisen tunteen rinnassani. Halusin olla hänen lähellään. Epätoivoisesti.
En voinut itselleni mitään, kun katseeni liikkui häneen koko ajan uudestaan ja uudestaan. Kääntäessäni katseeni pois hänestä, tajusin katsovani häntä uudestaan muutaman sekunnin kuluttua. En edes tajunnut, että katseeni oli liikkunut takaisin aina häneen. Hänessä vain oli jotain mikä kiinnitti huomioni.
Rakastin kuinka hänen silmänsä hehkuivat, kun näin hänen hymyilevän. Minulle tuli tunne, että minä halusin olla se, joka saisi hänet hymyilemään, nauramaan ja tuntemaan.
Minä halusin olla se henkilö. Ei kukaan muu.
Silmäni tiirailivat hänen asuaan ja purin alahuultani automaattisesti.
Hän vain näytti niin hyvältä. Melkein jopa liian hyvältä.
Jack oli pukeutunut rennosti. Mustat farkut ja vain iso harmaa huppari. Tuntui, että mitä vaan hän pukisi päälleen, hän näyttäisi silti todella komealta.
Huokaisin vain haaveilevasti ja mietin viime viikonloppua, kuinka paljon Jack ja minä lähennyimme. En halunnut tämän ikinä loppuvan, halusin ikuisesti tuntea näin vahvasti Jackia kohtaan.
Katsoessani Jackia etäämmältä, tajusin sen. Tajusin juuri tämän olevan sitä tosi rakkautta. Tämä ei ollut pelkkää teini rakkautta, joka unohtuisi muutamassa vuodessa. Tunsin sydämessäni tunteen, että Jack olisi se. Hän olisi se yksi ja ainoa. Hän vain oli kaikkea sitä mitä halusin. Jack sai minut hymyilemään, nauramaan ja punastumaan sekunneissa. Mutta ehkä suurin asia, hän sai minut onnelliseksi.
Pudistin päätäni, kun edes mietin Naten ja minun suhdettani. Mitä ikinä näinkään hänessä?
Hymyni suureni, kun näin Jackin heittävän päänsä taaksepäin nauraessaan.
Miten joku pystyi näyttämään koko ajan niin hyvältä ja täydelliseltä. Halusin vain palata viime viikonloppuun ja pysyä siellä ikuisesti.
Mutta oikeasti, en voinut kuin hymyillä. Se oli ainoa mitä pystyin tekemään, kun katsoin Jackia.
Olin niin kusessa Jackiin, että se oli jopa hieman naurettavaa.
Huomasin jääneeni kiinni tuijottamisesta, kun tajusin Jackin katsovan suoraan silmiini tietävä ilme kasvoillaan.
Myönnän punastuneeni, mutta kerrankin pystyin pitämään katsekontaktin hänessä. Katsoin kuinka Jack pörrötti hiuksiaan kädellä, jolloin hänelle tuli sopivan pörröinen tukka. Mielikuva Jackista ilman paitaa, aamu pörrö hiuksilla ja hieman möreämmällä äänellä tuli mieleeni.
Nielaisin hieman vaivalloisemmin ja purin kovempaa alahuultani.
Jack vinkkasi minulle ennen kuin käänsi päänsä toiseen suuntaan. Mutristin hieman huuliani, koska halusin hänen katsovan minua. Halusin hänen olevan yhtä epätoivoinen minun huomiosta kuin minä olin hänen.
Hieman noloa myöntää kylläkin.
Katsoin kuinka tasan viiden minuutin päästä Jack käänsi lopulta katseensa minuun ja näki minun edelleen tuijottavan häntä. Hän nosti yhden kulmakarvan ja pieni hymy nousi hänen huulilleen. Katsekontaktimme pysyi ja halusin vain mennä hänen viereensä. Halusin olla hänen lähellään päivät ja yöt. Mitään muuta en halunnut.
"Mistäs noin haaveileva ilme?"
Pääni kääntyi sekunnissa Jesseen päin ja näin hänen virnuilevan. Tunsin punan leviävän kasvoilleni.
YOU ARE READING
SAVE ME (In finnish) ON HOLD
Romance"Tiedän, että haluat niitä?" Nostin katseeni Jackin silmiin ja näin hänen virnistävän. "Älä ole niin varma", sanoin huterasti. "Mmm.. oletko varma?" Jack sanoi ja laski huulensa aivan minun huulieni päälle. ****************************************...
