SAVE ME (In finnish) ON HOLD

Luku 11

Sofia-------------------->

*****************************************************

Minun oli pakko kohdata heidät tänään. En voinut mitenkään estää sitä. Olin edelleen vihainen, hermostunut ja pettynyt, mutta ennen kaikkea olin surullinen. Tuntui, että minun sydän vuotaisi verta, olin menettänyt parhaan ystäväni. Minusta tuntui, että tämä kaikki oli minun syytäni. Älkää käsittäkö väärin, tiedän, että Jesse alkoi huutaa minulle ja olen edelleen vihainen hänelle ja ennen kaikkea loukkaantunut hänen sanoistaan. Oli järkytys kuulla miten alhaisesti hän minusta ajattelee. Mutta ketä tästä voi syyttää? Siihen on vain yksi selvä vastaus: minua. 

Kenen takia me aloimme riidellä: minun. Kenen asioista riitelimme: minun. Kenen takia ystävyytemme on luultavasti ohi: yllätys yllätys minun. Kaikki on sekaisin, koska minä olen sekaisin. Koko elämäni on sekaisin ja saan aina kaikki sekoittumaan siihen mukaan. Kaikki on lähtenyt minusta liikkeelle. Tiedän, että sekä Jesse ja Christian ajattelivat vain minun parastani, vaikka minun on vaikea uskoa sitä. Totuus on, että kaikkien elämä olisi parempi ilman minua.  

Rikkoutunut, hullu, avuton, sitä varmaan kaikki ajattelevat minusta, vaikka Jesse oli ensimmäinen, joka sanoi sen minulle suoraan päin naamaa. Kenenkään ei tarvitsisi kestää minua, jos olen poissa. Kaikki saisivat elää täysillä omaa elämäänsä.  

Kuulostan varmaan itsetuhoiselta, mutta tällä hetkellä en ole sitä. Kyllähän se poistaisi heti kaiken kivun, mutta olen liian pelkuri tekemään sitä. Kerran kyllä olin lähellä.  

Antaisinko anteeksi Jesselle? Minä haluaisin antaa, jotta saisin lemppari jätkäni taas kuvioihin, mutta hän todella loukkasi minua. Christianin sanat eivät iskeneet niin lujaa minuun, sillä hän ei lopulta tunne minua, eikä varsinkaan tiedä menneisyyttäni. Jesse on aivan eri asia, hän tietää oleellisen. Kukaan ei tiedä koko tarinaa.  

"Katrina", havahduin omaan nimeeni ja nostin päätäni katsoakseni englannin opettajaa, huokaisin jo valmiiksi. Nostin kulmakarvan hänelle ja hän jatkoi minuun päin katsomista. Luokka oli aivan hiljaa ja suurin osa katsoi minua.  

"Osaatko vastata tähän kysymykseen?", opettaja kysyi. Katsoin taululle ja vain pudistin päätäni, jaksamatta puhua. 

Opettaja huokaisi syvään ja hieman katsoi minua väheksyvästi. 

"Toivon, että ryhdistäydyt hieman Katrina", hän sanoi. Nyökkäsin vain ja käänsin katseeni takaisin pulpettiini. Koulutyöt kärsivät paljon minun mielentilani takia.

Kaikkein vaikeinta tässä tilanteessa oli se, että tunsin ainakin kahden silmäparin katsovan minua. Katsoin joko suoraan taululle tai pulpetilleni, jotta en kohtaisi katseita. Tiesin, että jossain kohtaa tunti loppuu ja joutuisin kohtamaan kyseisen silmäparin. 

Entistä pahemman tästä päivästä teki se, että en ollut saanut yhtään unta. Tämän ei pitäisi olla enää minulle uutta, tietäen äitini käytöksen, mutta silti en voi ymmärtää häntä. On surullista millaista elämää elän kotini seinien sisällä. Syy siihen, että valvoin aamuyöllä, on varsin hyvä selitys. Se, että heräsin kesken unien kolinaan, joka tuli alakerrasta, on vain alkua. Ensin luulin äitini tulleen normaalisti kotiin baari-illastaan, mutta tämä kerta oli hieman erilainen. Äidillä oli mukana mies ja he tietenkin tekivät paljon asioita yön aikana, joista itse en olisi halunnut kuulla yhtään. Äitini suurehkot voihkinnat eivät olleet mitenkään erityisen ihanaa kuultavaa, jos tiedätte mitä minä tarkoitan.