SAVE ME (In finnish) ON HOLD

Luku 16

Avasin huoneeni oven ja astuin sisään nähdäkseni Jackin loikoilevan mahallaan sängylläni tuijottaen kännykänsä ruutua. Katsoin vain hänen olemustaan minun huoneessani, tuntui aivan kuin olisin tuntenut hänet jo kauemminkin aikaa.

Jack ei huomannut minua, kun vain seisoin ovenpielessä. En voinut kuin ihailla häntä, en pelkästään hänen ulkonäköään. Toki, onhan hän komeimpia jätkiä, joita minä olen nähnyt, luultavasti jopa komein kaikista. Saanen huomauttaa vielä, että hän makaa minun sängyssäni ilman paitaa, paljastaen tuon upean lihaksikkaan selän. Jos johonkin olen heikkona, on se miehen selkä, varsinkin, jos se on juuri sopivasti lihaksikas. Minun pitää pidätellä itseäni, etten hyökkää hänen kimppuunsa.

Mutta ulkonäkö ei ole ollut ainoa, mihin olen kiinnittänyt huomiota. Yksi asia on noussut tuon upean ulkokuoren alta ja se on hänen luonteensa. Jackin luonne on jotain ihmeellistä ja ennen kaikkea ihanaa katseltavaa, mutta myös hieman salaperäistä. Se miten hän aina kävelee itsevarmasti, kuinka hän uskaltaa puhua ja tuoda julki oman mielipiteensä. Jack ei ole luovuttava henkilö, hän on määrätietoinen eikä anna periksi. Olen jopa hieman kateellinen hänelle, voisin tehdä mitä tahansa, että saisin edes hieman samanlaista rohkeutta kuin mitä Jackilla on.

Mainitsinko jo, että hän on kaiken lisäksi hyvännäköinen?

No, ei sillä niin väliä.

"Oletko tulossa sisään, vai aiotko kauankin vielä seistä siinä?" Jackin huvittunut ääni havahdutti minut mietteistäni. Astuin sisään, posket hellästi punaisena.

Se siitä huomaamattomana olemisesta. 

"Mitä sä teet?" kysyin sivuuttaen hänen kysymyksensä. Jack katsahti minuun nopeasti, jonka jälkeen käänsi katseensa takaisin kännykkäänsä. Valehtelisin, jos sanoisin, että en ollut kiinnostunut, mitä hän taas niin mielenkiinnolla teki kännykällään. En kuitenkaan viitsinyt kysyä mitään, koska loppujen lopuksi hänen asiansa eivät kuulu minulle.

Jack muutti asentoaan sängyllä, jolloin hän makasi selällään. Hän laittoi kännykkänsä pois ja haukotteli hieroen silmiään.

"Väsyttääkö?" kysyin pienoisella hymyllä, jolloin Jack katsahti minuun ja kääntyi hieman kyljelleen. Se oli kuitenkin huono päätös, sillä hänen naamansa nyrpistyi hetkeksi kivusta, joka tuli, kun hän joutui liikuttamaan vartaloaan.

"Ootko kunnossa, ehkä sun ei kannattais sittenkään liikkua noin paljoa. Tarviitko lisää särkylääkettä?" kysyin jo hieman paniikissa.

"Rauhoitu, mä oon ihan kunnossa", Jack sanoi hieman jopa pyöritellen silmiä.

"Haluatko nyt kertoa mitä tapah—"

"Haluaisin muuten kuulla, mistä sain suuren kunnian, että soitit minulle toissayönä?" Jack kysyi yllättäen. Hänellä oli taas tuo sama virne naamallaan, jota sekä rakastin että vihasin. Tiesin, että Jack vain halusi välttää puhumista hänen olotilastaan ja siitä mitä todella tapahtui hänelle. Annoin asian olla, sillä en halunnut pakottaa häntä puhumaan.

Sisälmyksissäni kiemurteli, en todellakaan odottanut Jackin kysyvän tuota kysymystä. En ollut valmistautunut tähän, enkä todellakaan tiennyt mitä vastata. Jack tuntui näkevän minun 'hämmästykseni', kun hän vain hieman naurahti.

"Mistä puhelusta sä puhut?" yritin vaikuttaa hämmentyneeltä, enkä siltä, että minä todella tiesin, mistä hän puhui. Se olisi vain niin noloa.

"Joten sä sanot, että et tiedä yhtään, mistä mä puhun?" Jack kysyi nostaen hieman toista kulmakarvaansa. Nyökkäsin vain heikosti, sillä en luottanut omaan ääneeni.

"Mmmm...", Jack katsoi minua tarkasti, näytti, että hänen päänsä sisällä liikkui miljoonia ajatuksia. Käänsin katseeni pois hänestä sillä minusta tuntui, että hän lukisi minua helposti, vaikka en kertoisi hänelle mitään.