SAVE ME (In finnish) ON HOLD

Luku 7

En tiedä oliko se sittenkään hyvä ajatus kieltäytyä kyydistä kotiin. Bussipysäkillä odottaminen sateessa, ei välttämättä ollut se missä halusin olla. Ihan kuin en olisi jo tarpeeksi märkä ja likainen. Minulla vain niin meni hermot Jesseen ja Jackiin, en jaksanut heidän käytöstään.  

Tunsin kuinka vesipisarat tippuivat naamaani ja valuivat aina alaspäin. Eikä sadekaan hiljentynyt yhtään, vaan voimistui koko ajan. Eikö tämä sademäärä jo riitä? Aamulla, kun oli vielä kaunis sää ja nyt tällainen. Kauanko jo muutenkin olin odottanut bussia?  

Hampaani alkoivat pikkuhiljaa täristä ja tunsin itseni menevän kananlihalle. Shortsit eivät auttaneet yhtään tässä tilanteessa. Kiedoin käteni itseni ympärille, luodakseni edes hieman lämpöä. 

"Se olisi voinut olla vain parempi hyväksyä autokyyti, kun kerta sinulle sitä tarjottiin".

Tunsin vain yhden ihmisen, joka omistaa tuon äänen, se sisältää jotain niin syvällistä. En ollut varma, halusinko tavata häntä nyt, eikö kaikki voisi jättää minua vain rauhaan? En vastannut mitään, pidin vain katseeni tiellä ja odotin maagisesti bussin tulevan. 

"Auts, olen loukkaantunut. Et huomioi minua", kuulin äänen lähempänä ja askeleiden tulevan lähemmäs. Pidin katseeni tiessä.  

"Mmm.. olisin vain tarjonnut kyytiä, mutta näytät olevan hyvin kotoisissa tunnelmissa siinä odottamassa bussia", ääni kuului yhtäkkiä aivan takaani. "Ehkä, et tarvitsekaan kyytiä", hengitykseni salpaantui, kun tunsin hänen hengitykseni osuvan niskaani. Jos ihoni ei ollut jo ennestään kananlihalle, meni se nyt viimeistään, kun tunsin hänen sormen liikkuvan käsivarttani pitkin.  

"Pärjään aivan hyvin yksikseni!", sanoin ja pyörähdin ympäri. 

"Oh hän siis puhuu!" Jack sanoi sarkastisesti nauraen. "Näytät hyvältä!", hän jatkoi. 

"Voitko vain olla hiljaa! Mitä haluat?" sanoin katsoen häntä suoraan silmiin. Hän katsoi minua takaisin, hänen silmistään loisti jokin outo tunne, mitä en ennen ollut nähnyt.  

"Älä ole noin tyly. Haluaisit varmaan kyydin?" hän totesi, aivan kuin olisi sanonut minulle käskyn.  

"Luulen, että pääsen aivan hyvin bussilla kotiin" sanoin määrätietoisesti.  

"Ai niinkö?" hän nosti toista kulmaansa velmu ilme naamallaan, aivan kuin hän tietäisi jotain, mitä minä en tiedä.  

"Niin, en nyt tiedä mitä kummallista tässä on, seuraava bussi tulee...", aloitin sanomaan vilkaisten nopeasti kännykkäni kelloa. "Sen pitäisi olla tässä.." ja samalla hetkellä bussi ajoi ohitsemme ja jatkoi matkaansa. Katsoin järkyttyneenä bussia ja sen jälkeen Jackia, joka virnisti minulle. Oh tuo paskiainen, hän teki tämän tarkoituksella. 

"Et ole tosissasi, sä teit ton tahallasi. Sä näit, että bussi oli tulossa. Ei jumalauta, oot isoin idiootti, jonka tiedän!" huusin Jackille, joka katsoi minua huvittunein ilmein. "Ja virnistät vielä siinä", sanoin ja löin häntä käteen. Jackille nousi vielä isompi virne naamalle.