Reunalla

1//taskumatti

/Menneisyys//
Tapahtui Hunterin ollessa 8 vuotias.

-Äiti, Äiti juokse, juokse kovempaa, huusin juostessani puiden lävitse, hyppelehtien kannoilta toisille.
Äitini katseli ylpeänä vieressäni kun vedin leuan puun oksalta. Äiti oli aina halunnut minusta tulevan joku ihmeen ammatti urheilian tai joku muu joka saa paljon rahaa. Minä en halunnut, halusin olla lääkäri. Äitini pakotti minut kaikkeen, rakastin häntä siitä huolimatta. Löysin joskus itseni kellarista, itkin itseni uneen. Mutten voi olla rakastamatta äitiäni vaikka monet varmaankin sanoisivat häntä hulluksi...

-Hunter ole hiljaa, en jaksa pelleilyjäsi. Treenaa nyt vain, huudahti äiti väsyneesti kannolta. Hän maalasi taulua puista. Katselin häntä innoissani ja juoksin tämän luo, hän suuttui minun kaataessa vesikupin ja tönäisi minut puuta päin. Tunsin tähtien pyörivän silmissäni ja kyynelien valuvan poskillani. Nostin katseeni äitiini ja hän oli kuin ei olisi huomannut minua. Aina hän oli niin välinpitämätön , välillä hän  nappasi korista pullon ja joi jotakin omituista nestettä. Neste sai hänet ilkeäksi, hän oli aina ilkeä. Juoksin yksin kotiin kyyneleiden saavuttaessa paitani reunuksen. Juoksin potkien kiviä, itkien kuin pikku lapsi. Mutta sitähän olin, äitin mielestä erityisesti.

Juoksin sisälle, kiihdytin kohti huonettani ja paiskasin oveni kiinni. Potkin lelujani, kaikki ne niin kalliit lelut saivat minut sekoamaan. Itkin nalleani vasten tukahduttaakseni nyyhkytykseni jottei isä tulisi ja löisi.

/Hunterin ollessa 13 vuotias//

-Voitko jo lopettaa, en juo, en polta enkä missään nimessä puhu tytöille, huudahdin äidin repiessä minua ovelta, minun lähtiessäni kaverini juhliin. Äiti oli umpikännissä ja örvelsi, hän löi minua, kehtasikin sanoa että en saa juoda. Tottakai aijoin juoda, nyt oli hyvä hetki vihdoin. Juoksin ulos talostamme ja naurahdin äitini typerää känni minäänsä. Oikeastaan kahdeksan vuotiaasta vanhempien rakastajasta ei enää ollut tietoakaan. Olin unohtanut millaisia vanhempani olivat hyvinä aikoina olleet, nyt tunsin vain vihaa ja surua. Vihasin vanhempiani. Vanhempani eivät koskaan olleet aiheuttaneet muuta kuin surua. Kukaan ei uskonut että voin huonosti, olimmehan rikkaimpia koko kaupungissa. Olisin saanut kenet tytön tahansa vain sormianapsauttamalla. Olin vain 13 - vuotias ja silti 15- vuotiaat tytöt kuolasivat perääni. Se oli inhottavaa. Ajatusteni kulkiessa omaa laukkaansa, juoksin kovempaa mäen yli ja saavuin kaverini kodille. Koputin hitaasti ovea ja astuin taaksepäin. Kaverini Michael avasi oven ja kaappasi minut haliin. Taputin poikaa selälle ja naurahdin. Astuin sisälle ja katselin ympärille, Michael oli muistanut ottaa taulut ja kalliit maljakot pois, tilalla oli vain kaljapulloja sekä boolilaseja. Michael oli paras ystäväni jo päiväkodista asti. Michael oli brunette, minua kuukauden vanhempi ja huomattavasti atleettisempi. Kaikki tytöt juoksivat hänen futis matseissa katselemassa kuinka heidän ihana Mikke pelasi. Michael oli fiksu mutta erittäin vittuntuva jätkä. Hän joutui useisiin tappeluihin ja menetti hermonsa usein, samalla hän sai kokeista ilman lukemista ysiä ja kymppiä. Michaelin silmät olivat kirkkaan siniset sellaiset joista olin aina haaveillut. Omani olivat suklaan ruskeat, itsestäni ihan tylsät. Michael oli mystinen ja kiinnostava tapaus, hän poltti ja joi. Michaelin viinapää oli uskomaton, kuka kuvittelisi oikeasti että 13 vuotias juuri teini-iän saavuttanut kusipää jätkä voi vetää monia kymmeniä shotteja tunnissa? Katselin Mikkeä ja huomasin tämän ihastuksen katselevan ujosti lipaston viereltä meitä. Vilautin hymyn tytölle ja tökkäisin Miken olkaa. Tyttö käänsi nopeasti päänsä ja ilmiselvästi punastui. Mikke katseli tytön perään unelmoiden tämän juostessa vessaan. - Mikäs sen nimi olikaan? Kysyin naurahtaen pojan kiemurrellessa paikallaan. - Hän on Emile, etkä sinä edes yritä koskea häneen Ok!? Kivahti poika vieressäni minun nauraessa.

Pudistin päätä ja tartuin lasiin Miken kädessä. Kulautin vaaleanpunaisen nesteen kurkkuuni ja makustelin sitä. Yllätyin kuinka makeea se oli, muistelin hajua äidin pullossa ja irvistin, tämä ei todellakaan ollut sitä samaa. Olin vihdoin saanut ensikosketuksen alkoholista. Äiti oli kieltänyt mutta tänään en aikonut kuunnella äitini örvellyksiä vaan pidin hauskaa. Mikke katseli hämmästellen kasvojani kun nappasin tämän kauluspaidan taskusta taskumatin ja hörppäsin ilmekkään värähtämättä. - Kuule jätkä, mistä helvetistä oot viinan vedon oppinu? - Ihan kuule suvusta tulee, naurahdin pojan kysymykselle ja hörppäsin uudestaan. Mikke ei tiennyt vanhempieni ongelmasta mitään. Jos olimme yhdessä jonkun kotona, olimme Mikellä. Oli hän käynyt meillä useitakin kertoja mutta se oli vain kun vanhempani olivat matkalla Viroon hakemaan lisää viinaa ja pitivät putkea. Nyt varmaan mietitte että Viroon? Asuimmehan New Yorkissa. Tähän on yksinkertainen selitys, Virosta saa halvempaa viinaa kuin täältä ja vanhempani pitävät euroopasta ja heidän alkoholi kulttuurista. Vanhempani rakastivat erityisesti viroa, suomea sekä espanjaa. Suomessa minulla on jopa viinan huuruinen kummitäti. Hänen nimi oli Marja ja hän näytti  kuin olisi tullut suoraan 1990 luvulta. Vihasin häntä ja hänen "mukavia" pakko reissuja Suomeen. Rakastin suomen luontoa ja ihmisiä mutta tätiäni vihasin. Ajatukseni harhailivat ikäviin asioihin ja puristin taskumattia kovempaa kuin oli tarkoitus. Mikke katseli minua ihmeissään ja nappasi pullon kädestäni ja ohjasi sohvalle. Sohvalla istuessani selvittelin päätäni ja keskityin miettimään iltaa ja mukavia asioita Miken kantaessa minulle juomia.

Tanssimme lattialla, pöydällä, sohvalla ja keittiötason päällä. Suutelin vähintään 12 tytön kanssa ja join. Aamu oli alkanut hiipimään ja makasin kaverini sängyllä viinipullo kädessä örveltämässä. Mikke oli alakerrassa toivottamassa viimeisiä vieraita sisään. Talo oli aivan täynnä ja veikkasin että kello olisi ollut neljä aamulla. Oloni oli kamala, joka kymmenes minuutti minun oli juostava vessaan tyhjentämään vatsalaukkuni sisältöä. Ihmettelin miten Mikke ottaa vastaan vielä vieraita ja nousin vaivalloisesti sängystäni. Astelin portaita alas huterasti pullo kädessä. Viimeiselle portaalle päästyäni katsoin sumuisilla silmilläni ovelle ja näin kaksi ainakin 19-vuotiasta miestä. Toinen miehistä oli blondi ja toinen brune. He näyttivät vaarallisilta ja katsoin Mikkeä joka tuijotti miehiä peläten. Miehet riisuivat takkinsa ja suuntasivat keittiöön, menin perässä ja istuin pöydälle juomaan. Mikke oli juossut perässäni ja istahti tuolille. Nautin hiljaa viinistä joka tuntui poreilevana vatsassani. Suustani ei päässyt sanaakaan ja katselin vain ikkunasta. Miehet joivat boolia ja juttelivat jotain venäjäksi. Nopeasti kurkkuuni kuitenkin nousi inhottava tunne ja oli pakko juosta. Tiputin pullon pöydälle ja kuulin sen särkyvän, juoksin niin nopeasti kuin känni jaloilla vain voi. Riuhtaisin vessan oven auki ja kyykistyin pöntölle.

Kuulin koputusta puolentunnin kuluttua, en tosin ihmetellyt sillä olin joutunut pahanolon puuskan takia olemaan siellä jo puolisen tuntia. Nousin heikosti ylös ja vedin vessan. Astelin hanalle ja pesin käteni. Askeleeni tuntuivat heikoilta ja jokainen huimasi. Ovelle päästyäni ja sen avattua näin toisen miehistä joita olin aijemmin katsellut. Hän tönäisi minut vessaan sisälle ja kaivoi taskustaan pussin. Katsoin pussia ihmeissäni kunnes tajusin mitä pussissa oli. Katsoin miestä ihmeissäni ja näin tämän ottavan kolme nappia. - Saat ilmaiseksi kaksi, mutta jos kama kelpaa tässä numeroni. Katsoin miestä ihmeissäni ja muodostelin sanoja suustani, - Mmmutta e,en voi olen vbasta 13-vuyotiasd. Sanoin nieleskellen. - Kuule jätkä mä nään et tarttet piristystä ei ikä tätä kato. Mies nappasi yhden napeista ja pisti sen suuhunsa ja joi boolia päälle jota hänellä oli kädessä. Muistin vanhempani kaikki vääryydet ja halusin vain pois joten tartuin nappeihin pistin toisen taskuuni ja toisen suuhuni. Huuhtelin sen vedellä alas ja katselin lappua jossa luki miehen nimi ja numero. Kiitin miestä ja lähdin hoiperrellen Miken luo. Löydettyäni Miken nuolemassa jotain tyttöä meinasin jälleen oksentaa pelkästä näystä. - Voinko ollag yötä? Sain sanottua hieman kömpelösti. - Kyl voit mennä johonki niist vierashuoneist. Nyökkäsin ja lähdin hoipertelemaan kohti alakerran huonetta. Huoneeseen päästyäni mietin miksen tuntenut mitään muuta kuin alkoholin verisuonissani. Katselin huonetta ja hyppäsin sängylle. Pistin puhelimestani surullisen listan soimaan ja makasin sängyllä. Yhtäkkiä pirteys valtasi mieleni ja pomppasin sängystä ylös. Huonosta olosta ei ollut tietoakaan. Katselin ympärilleni näin vaaleanpunaista, kuplia ja kaikkea ihanaa. Yht'äkkiä eteeni ilmestyi kuva isästäni lyömässä minua viikko sitten. Viereen ilmestyi äiti huutamassa metsässä, isä karjumassa huoneessani ja muut epämiellyttävät muistot. Putosin lattialle nyyhkyttäen, luulin että on ihanaa olla aineissa? Muistin etten ollut kysynyt mitä nappeja olin pistänyt suuhuni ja kauhu valtasi minut. Hetken kauhistellessani lattialla saavutti hyvän olon tunne minut. Kuvittelin itseni kauniiseen puutarhaan mummini kanssa, makasin hänen vierellään ja  nautin elämästä.

Kiitos jos luit tänne asti ja toivotaan että nähään myöhemminki:) Tää on eka luku tätä kirjaa ja toivon että pidätte tästä ja että itselläni olisi motivaatiota : D

1240 words