Ottilian pyöreät kasvot loistivat välinpitämätöntä hehkua, hehku sai sydämeni jäätymään ja laukomaan suustani asioita joita en tarkoittanut. Olimme Ottilian kanssa olleet yhdessä vajaat kaksi kuukautta. Kuukaudet olivat olleet raskaita erimielisyyksiemme vuoksi. Emme juurikaan tulleet toimeen. En tiennyt miksi näin hänessä jotain mitä muissa en. Olimme edenneet hyvin nopeasti, joka ei ollut takuuvarmasti hyvä asia. Wictoria ei ollut pitänyt suhteestamme alkuunkaan. Hän lukittautui päivä päivältä enemmän. Halusin halata häntä muistutuksena ystävyydestämme mutta hän torjui sen joka kerta.
Palasin kuitenkin nopeasti todellisuuteen haaveistani ja katselin mustunein silmin edessäni raivoavaa tyttöä. Miksi hänen piti olla niin vaikea!? -Tajuatko, en halua lapsia. En tulevaisuudessa, en nyt enkä koskaan. Katsoin epäuskoisena naista jota rakastin. -Sanon tämän viimeisen kerran. Minä tulen haluamaan lapsia, en nyt mutta tulevaisuudessa kyllä! Ja jos sinä et tarjoa niitä minulle, en voi kiduttaa itseäni suhteessamme jossa tiedän saavani korkeitaan sormuksen! Sanottuani pitkään mielessäni olleen lauseen, jokin napsahti Ottiliassa ja hän repesi kamalaan itkuun. Hän retkahti selälleen heinäpaalille välittämättä uudesta puvustaan ja alkoi parkumaan kuin lapsi. Kuultuani tuon lohduttoman itkun jokin jälleen napsahti sisälläni ja tunsin vihan katoavan kehostani kuin loitsun voimasta. Istahdin mietiskellen omaa käytöstäni heinäpaalille ja silitin tytön vaaleaa hiuskuontaloa. Suutelin tämän päätä ja kuiskasin tämän korvaan sanat joita tulisin katumaan. -En jätä sinua koskaan!
Illalla kävelin huoneeseeni ja huomasin mytyn Wictorian sängyllä. Yritin estää itseäni etten koskisi tuohon, mutten voinut itselleni mitään. Hiivin sängylle ja huomasin sängyn päällä tumman viitan johon oli kiedottu rasia. Viitta näytti arvokkaalta, lähes kuninkaan. En voinut itselleni mitään kun avasin rasiaa hitaasti. Avattuani rasian pudotin sen saman tien sängylle kauhuissani. -Joku aikoo kosia Wictoriaa! Mutta kuka? Kuiskasin itselleni ja tartuin rasiaan kiinni. Suljin rasian nopeasti kiinni ja asettelin sen viitan päälle kauniisti. Tunsin pienen mustasukkaisuuden piston sydämessäni. En voinut tuntea näin, minulla oli Ottilia ja niin sen kuuluikin olla! Peräännyin sängyltä omalleni ja heittäydyin siihen. Yritin herättää itseäni unesta mutten onnistunut.
Kuulin jonkin tarttuvan oveen ja esitin nukkuvaa. Ovi aukaistiin ja jokin astui sisälle. Tajusin unisena sen tietenkin olevan Wictoria. Hän tulisi tajuamaan pian sängyllään odottavan yllätyksen! Käänsin kylkeäni kohti Wictoriaa ja avasin silmäni. Wictoria tarttui rasiaan sängyllä ja huokaisi. Irvistin iljetyksestä. Wictoria tarttui rasiaan ja avasi sen. Hän lähes kiljahti nähdessään rasian ja tiputti tuon sängylle. Kuvittelin jo hetken tämän herättävän minut, mutta ei. Kuulin paperin kahinaa ja tajusin viitan piiloissa olleen kirjeen. Tietysti siellä oli kirjekin! Toivoin Wictorian pysyvän hiljaa jottei minun olisi tarvinnut kuunnella tämän rakkauskirjettä. Hän selvästikin luuli minun olevan untenmailla. Irvistin tajutessani tytön aikeet.
-Rakas Wictoria. Olen nauttinut näistä kuudesta kuukaudesta jotka olen viettänyt kanssanne! En voinut heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien olla ajattelematta teitä! Tiesin lähes heti haluavani teidät vaimokseni! Toivon siis että vastaan otat tämän sormuksen ja tulette kanssani valtakuntaani hallitsemaan minun vierelläni! Ilmoitathan minulle päätöksenne iltaan mennessä. Rakkaudella; Oberon !
Irvistin nimelle ja yritin unohtaa juuri kuulemani rakkauden tunnustuksen. Suljin silmäni ja uinuin pois väsyttävästä maailmasta.
***
En ollut edelleenkään etsinyt käsiini minua pettänyttä ihmistä, tai pitäisikö sanoa keijua. Olin päättänyt tämän olevan se päivä kun prinsessa jää kiinni minulle ja olinkin herättyäni ryhtynyt heti töihin. Kyselin ihmisiltä koska kuningasparin vaatturi olisi tavattavissa ja selvisikin pian tämän tulevan tuon päivän illalla. Olinkin koko päivän harjoitellut puhetta tuolle vaatturille ja unohtanut Ottilian sekä Wictorian salaisen miehen. Istuin sillä hetkellä puutarhan penkillä kun kuulin palvelijoiden kiljuvan innoissaan. -Neiti Tanya menee pikanaimisiin! Toinen palvelija kiljahti ja minun ajatukseni sekosivat täysin. Wictoria menee naimisiin näin pian?! Hätäännyin lähes heti ja yritin tasata ajatuksiani. -Minun on puhuttava hänelle! Sanoin ääneen itselleni ja syöksähdin juoksuun.
YOU ARE READING
Reunalla
Romance"" "Kävelin yksin röökipaikalle ja katselin metsän reunalle jossa näin hänet, hänet niin kauniina istumassa yksin ja lukemassa. Katselin häntä, hänen hiuksiaan, kasvojaan, kuulasta ihoa ja silmiä. En koskaan ollut nähnyt mitään niin kaunista, vaikut...
