Reunalla

//9 Makeaa

Katsoin hitaasti ympärilleni ja eteeni avautui kaunein sali jossa olin koskaan käynyt. Hiukseni pörröttivät niinkuin yleensä. Pukuni oli sileä ja kiilsi kauas. Vierelläni käveli Wictoria, hän oli upein koskaan näkemäni tyttö. Hän hymyili jokaiselle vastaan tulevalle ja nautti selvästi huomiosta mitä sai. Kuningasparia en ollut vielä nähnyt mutta toivoin sen olevan vain hyvä asia. "Hei tuolla on kuningaspari kättelemässä, mennään sinne!" Katsoin tyttöä pelokkaana ja nyökkäsin. En ollut valmis todellakaan tapaamaan heitä. Mitä jos olisin mokannut tai kaatunut portaissa? He varmasti olisivat katkaisseet kaulani. Kävelin hermostuneena Wictorian perässä ja jarrutin jaloillani niin paljon kuin suinkin pystyin. En saanut pidettyä itseäni paikalla joten seurasin alistuneena kohtaloani. Huomasin jo kaukaa kuningas parin poraavat katseet, he näyttivät erittäin arvovaltaisilta. Siis todella. Kuningatarella oli vaalean punertavat hiukset ja siniset silmät. Päällään hänellä oli kaunis kellertävä mekko joka säihkyi salin joka kolkkaan. Kuninkaalla taas oli mustat tummat hiukset sekä vihreät silmät. He vaikuttivat jotenkin kaukaisesti tutuilta. Tarkastelin hetken heidän kasvon piirteitä ja pinnisteltyäni muistin kuka muistuttaa heitä. Gaia. Hän oli kauniin luonnollinen, punertavine hiuksineen sekä vihreiden silmineen. En vain osannut kuvitella että hänellä olisi kuninkaallisiin mitään yhteyttä. Hänhän oli vain pelkkä vaatturi. Juuri niin, vaatturi. Unohdin nopeasti mietteeni Wictorian työntäessä minua eteenpäin. Yhtäkkiä seisoinkin jo kuningattaren edessä. Kumarsin syvään lähes samantien ja lausuin tylsät armautenne. Olin alkanut kyllästyä kuninkaallisiin sekä ihmisten eroihin pelkän aatelisuuden perusteella. "Hei olen Fabien, olen teidän tallissanne tallipoikana. Valmistelin juuri teidän tyttärenne kisahevosen!" Katsoin alistuneena kuningasparia ja muistin juuri ja juuri vääntää hymyn huulilleni." Kiitos paljon Hunter, pidämme työtäsi tärkeänä! " Oliko kuningatar juuri kiittänyt työtäni? Olin toennut nopeasti järkytyksestä ja mutisin kiitoksia. Lähtiessäni kumarsi syvään vielä ja lähes juoksin pois. Mieltäni painoi tietämättömyys prinsessasta! Hänen sanottiin olevan hyvin kiireinen muissa maailmoissa, maailmoissa joista minulle ei oltu kerrottu muuta kuin nimi. Oliko maailmoja monia? Jos oli, olinko minä edes täältä? En ollut ihmeellisiä kykyjä pursuileva olento, olin ihminen. Vain tavallinen tallipoika. Poika joka ei edes tiennyt vanhempiaan tai entistä elämäänsä. Väsynyt poika joka teki päivästä toiseen täysin samat virheet. Wictoria oli pursuillut innosta ja taukoni aikana tanssitti hän jo useita miehiä. Katselin kateellisesti Wictoriaa joka osasi olla itsevarma sekä viehättävä. Itse olin vain hiljainen poika joka ei osannut sanoa mielipidettä verhoista. Olin katsellut tanssiaisia jo tovin tuoleilta odottaen koska Wictoria saapuisi luokseni. Häntä oli viety kuin maailman suurinta ihmettä. Ihme hän olikin, mutta halusin itsekin tanssia hänen kanssaan. Tunsin omallani taputukseni ja käännyin hitaasti. Yllätyksekseni huomiotani yrittänyt ei ollut Wictoria, vaan kaunis vaalea tyttö. Tyttö näytti lähes olemattomalta, hänen hento vartalo suoristui tytön korjatessa ryhtiään. Hänen pitkät vaaleat hiukset laineilivat kaukana lattialla. Hänen silmänsä kiilsivät sinisinä kuin opaalit. Huulet hänellä oli punaiset sekä täyteliäät. Tyttö siirsi hiuksiaan ja näin selkeästi suippo korvat. Epäilykseni siis olivat totta, tietenkin hän oli keiju. Ei noin kauniita ihmiset olleet. Ihmiset olivat karskeja, piirteemme olivat kovia sekä kulmikkaita. Hiuksemme lepäsivät vankasti harteillamme. Silmämme eivät kiiltäneet kuin tuhannet jalokivet. Silmämme piirtyivät tyhjään tähtitaivaaseen. Huulemme punersivat hennosti, Huulemme olivat pienet kulmikkaat. Kehomme oli jämäkkä tai sairaalloisen pieni. Emme loistaneet missään, toisinkuin keijut sekä haltiat. Katkeruuteni oli sokaista katseeni. - Hei olen Ottilia, vain tavallinen herttuan tytär. Kuka olet? Katsoin nopeasti Ottilian sinisiin silmiin ja pohdin vastaisinko. - Hei vain, olen Fabien. -Hei Fabien, minun on aivan pakko sanoa että näytät upealta puvussasi! Ja mietinkin vain että jos.... - Haluan tanssia kanssasi! Ja sinäkin näytät upealta puvussasi! Huomasin tytön poskille kirpoavan punaa. Hymyilin itsekseni, pääsinpähän tanssimaan. Toki en tytön kanssa ketä toivoin, muttei sillä väliä ollut.