Reunalla

//5Sade

Istuin yksin hotellin portailla ja ootin Gaian tulevan et oltais päästy lähtee kaupungille kävelee. Katselin rauhassa portailta ikkunaan ja muistin Gaian iloisen hymyn jonka olin nähnyt tämän kasvoilla kun oltii saavuttu eilen tänne hotelliin. Kuulin hiljaisia askeleita mun takaa ja käännyin nopee kattoo. Gaia käveli mua kohti ja hymyili iloisesti hänen katseen osuessa omaani. Gaialla oli päällään valkoinen  lyhyt mekko jossa oli kauniit pitsiset yksityiskohdat. Jalassaan hänellä oli valkoiset pienet tennarit jotka eivät sopineet hänen muuhun asuunsa mutta se oli jotenkin hellyyttävää. -Ai sä katot mun kenkiä, joo unohin korkkarit kotiin. Naurahdin tytön sanoille ja nyökkäsin. Itse olin valinnut mustat siistit housut ja valkoisen kauluspaidan. Hiukseni pörröttivät kuten tavallista ja kenkäni olivat plankkaamatta. Naurahdin astuessamme ulos hotellin ovista sillä muistin että ravintolamme minne olimme juuri menossa oli vanhempieni oma ravintola. Ette varmaankaan usko kun sanon etten muistanut mutta se oli todella totta. En voinut muistaa kaikkia vanhempieni omistamia kohteita. Kävelimme kauniin aurinkoisessa säässä ja mä hypähtelin iloisena joka toisella askeleella kunnes muistin etten voi ottaa reissun aikana pillereitä. Pysähdyin ja näin Gaian jatkavan matkaa tajuamatta mun pysähtymistä. Kokosin ajatuksia nopeasti ja hoin ittelleni etten tartte pillereitä. Jotenkin sain himoni tyyntymään ja juoksin Gaian kiinni tämän ihmetellessä. Hymyilin tytölle vain ja jatkoin kävelemistä. 

Ravintolassa olimme molemmat tilanneet kana salaatit ja odotimme niitä nälkäisinä. Juteltiin aina välillä satunnaisista asioista ja naurettiin usein. Hymyni hyytyi ku näin et Mikke oli soittanu. Painoin "soita"  nappia ja nousin pöydästä. -Sori, Mikke oli soittanu, meen vastaa. Gaia hymyili vastaukseksi ja mä kiiruhdin nopee vessoille, enneku Mikke vastas. Riuhtasin vessojen oven auki ja astuin sinne. Yhtäkkiä mä kuulin tutun pojan äänen puhelimessa, ja meinasin törmätä seinään kuullessani hänen äänen.  -Moro jätkä, mite menee? Pyöräytin silmiäni sillä poikaa ei ollut kiinnostanut menemiseni aiemmin. -Iha hyvi, ei täs mitää. Ollaa Gaian kanssa  lomal lontoos. Kuulin puhelimesta kuinka Mikke naurahti. -Onks romanssi kehittyny jo nii pitkälle et ootte matkalla? Hymähdin pojan sanoille ja pudistelin  mun päätä yksin. -Usko jo meil ei oo mitää, ollaa vaa frendei. Kuulin Miken hymähtävän. -No mut hei mun pitää mennä, moro. Murahdin inhoten pojan lyödessä puhelu kiinni noin vain. Tajusinhan mitä tässä oli tapahtumassa. Mikke oli mustasukkainen Gaialle, ja ei kestä että vietän aikaa tytön kanssa joka on minulle vain kaveri. Mitäpäs oli ite hengannu vaa sen joukkuelaisten kanssa ennen olympialaisia. Mä tiesin kans että oltii syrjäytymässä toisistaan. Kyynel vierähti mun poskelle ku muistin kaikki meijän seikkailut. Kuinka yritettii iskee sama tyttö kilpaa, koska oltiin ihastuneita samaan tyttöön. Kuinka ryypättiin kilpaa ojassa ja kuinka naurettiin kaikki bilsan tunnit opettajallemme.    Naurahdin muistoilleni ja pyyhkäisin paperilla silmäkulmaani. Mun mielessä kävi kyllä ottaa edes yksi nappi, mutten antanut halulle valtaa joten juoksin vessasta nopeasti ulos. Hidastin ja kävelin pöytämme luokse. Gaia katseli hämmästynyt ilme kasvoillaan mua ku hengittelin hiljaa äskeistä puuskausta. -Hei oliks kaikki hyvin Mikellä? Pyöräytin silmiäni pojan nimen mainitsemiselle sillä juuri nyt mä vaa halusin unohtaa koko tyypin. -Joo, oli sil kaikki hyvin.  Tyttö näytti kuin tarkkailevan käytöstäni ja pitkän hiljaisuuden jälkeen hän viimein avasi suunsa. -Miks sä sit juoksit tänne? Ooks nyt ihan varma et sul on kaikki hyvin? Mä naurahdin tytön huolen pidolle ja nappasin vesilasini käteeni. -Joo on kaikki hyvin varmasti. Ja juoksin koska halusin tulla mahdollisimman nopee tuolt ettet  sä joudu oottaa. Gaian kasvot venyivät iloiseen hymyyn ja mä naurahdin tämän hymylle. 

Illan aikana olin tajunnut kuinka paljon tuosta hölmöstä tytöstä välitinkään. Olimme saaneet syötyä ja päätimme lähteä vihdoin sinne kävelylle minne oli pitänyt jo mennä aijemmin. Kävelimme hiljaa omien ajatuksiemme keskellä pitkin katua. Huomasin Gaian ajattelevan jotain surullista sillä hänen poskelleen valahti pieni kyynel. Nopeasti mä päätin ottaa tytön käsistä kiinni ja pyyhkästä kyyneleen pois hänen  poskeltaan. Tuijotin suoraan tämän kirkkaan vihreisiin silmiin ja hymähdin. Olisin ihan hyvin voinut suudella häntä, muttei mieleni tehnyt ollenkaan. Sen sijaan mä päätin avata sanaisen arkkuni ja lohduttaa surkean näköistä tyttöä edessäni. -Hei mä en tiedä mitä sä ajattelet, enkä mä sitä aijo kysyä mut, muista aina et mulle voi puhuu. Sä oot mulle ihan vitun tärkee joten älä luule ettet voi luottaa muhun. Gaia vain hymähti ja suorastaan sukelsi mun syliin. Hän rutisti käsiään vasten mun selkää ja painautui ihan kiinni. -Kiitos. Hymyilin tytön sanoille ja laskin katseeni tähän. -Eipä mitään. Gaia hymyili jo hieman iloisemmin ja hänen hymy tarttu muhun. Hymyiltiin siinä sitten kuin urpot ja halattiin. Yhtäkkiä kuulin jyrähdyken ja samaisella sekunnilla alko sataa vettä ku kaatamalla. Olin juoksemassa sateen suojaan ettei  mun vaatteet jotka olin silittäny, menny likaseks.  Mutta Gaia tarttuikin mun käteen ja veti mut keskelle tietä.  -Hei mitä sä teet ? Mun vaatteet menee ihan märiks ! Tyttö katsoi mua kuin hullu ja purskahti nauruun. -Näin mä tein aina ennen äidin kanssa. Tiesin Gaian äidin kuolleen monia vuosia sitten  syöpään, sääli siis valtas  mun kropan mutten antanut sille valtaa. Näin Gaian hymyn siispä  ajattelin ettei tää kerran ois nii paha. Gaia tarttu mun kädestä ja lähti viemään kauemmaksi muista. Yhtäkkiä olimme keskellä autioita katua ja tunsin jälleen käden, tällä kertaa tosin olallani ja tajusin tytön haluavan tanssia. Mä tartuin siis Gaian vyötäröstä ja toisesta kädestä.  Lähdin viemää tanssiamme, se oli vapauttavaa tanssia kaikki tunteet pihalle. En tienny et kuinka kauan oltii tanssittu, mut oltiin jo ihan läpimärkiä. En jaksanut välittää tulevasta raskaasta kuivatus operaatiosta tai mahdollisesta kuumeesta.  Vaan lähdin hyppii pitkin vesilätäköitä ja tunsin yhä uudestaan ja uudestaan kuinka vesi meni kengistäni läpi ja sukkani litisi. Hypimme kauan siis todella kauan. Kunnes Gaia väsähti ja istuutui  pienelle yksinäiselle penkille ja sulki silmänsä hitaasti kuin taistellakseen sitä vastaan. Mä kävelin tytön viereen ja nostin hänet syliini. Gaia oli hyvin kevyt ja jaksoin hänet paremin kantaa kuin oman koulureppuni. Hymyilin hölmösti tytön unisille kasvoille ja lähdin kantamaan tätä hotellille.