Miten hän on voinut tehdä näin minulle?! Katsoin järkyttyneesti kirjaan ja pudotin sen lattialle. Mieleni mustui ja kiihdytin juoksuun kohti ulko ovia. Halusin täältä nopeasti pois! En halunnut kohdata tuota hymyilevää kuvaa enää koskaan. Halusin unohtaa näkemäni ja vajota maailmamme syvimpään kolkkaan. Syöksähdin palvelijan perästä ulos. Pääsin ulos nopeasti, uusi ennätys varmaankin.
Seisoin torilla hiljaa ajatuksieni keskellä. Halusin löytää sen kirotun kaupan. Juoksin kohti Vaatturikujaa jolla olin aiemmin odottanut Wictoriaa. Luin nopeasti kylttejä muttei yhdessäkään lukenut etsimäni henkilön nimeä. Olin kyllästyä ja juoksin nopeasti kalliiseen puku liikkeeseen toivoen kaiken olevan unta. Sisään syöksähtäessäni näin myyjän hyvin tutun hiuspehkon vieressä. Mieleni synkkeni ja harpoin kaksi pitkää askelta ja käänsin henkilön ympäri. Vimmastuneena tajusin henkilön olevan mies, ja vielä parrakas sellainen. Säpsähdin ja tunsin punan nousevan hitaasti poskilleni. - Aih, anteeksi, olen hyvin pahoillani. Etsin erästä toista henkilöä. Mies katsoi kasvojani vimmastunut ilme kasvoillaan. Yhtäkkiä kuin taikaiskusta joku heltyi hänessä ja hänen huulet kaartuivat mitä komeimpaan hymyyn. Häkellyin miehen reaktiosta ja otin kaksi askelta taaksepäin. Hän ei varmasti ollut ihminen!
-Voi, ei se mitään. Olkaahan varovaisempi ensi kerralla!
Hymyilin miehelle ja kiitin tätä kohteliaisuudesta. Syöksyin kaupasta ulos mitä nopeimiten askelten. Matkalla törmäsin tuttuun tyttöön ja soin Ottilialle hymyilin kiireessäni. Toivoin Ottilian jättävän minut rauhaan, muttei toiveitani selvästikään kuunneltu. Hän tarttui kädestäni kiinni ja käänsi katseeni itseensä. Tunsin käsieni hikoavan tuon upean olennon otteessa ja hymyilin tälle vienosti. Nopeasti tunsin suukon poskellani ja Häkellyin täysin. Keskittymiseni herpaantui kokonaan, unohdin kaiken muun. Unohdin minun kiireellisen asiani, unohdin puuttuvan palan sielustani, unohdin Wictorian ja lämpimät välimme. Miten olinkaan noin kamala ihminen? Ihminen joka petti ystävänsä heti kun mahdollisuus tuli! Olin juuri nauttinut tuntemattoman tytön suukosta poskellani. Jos jonkin tytön suukosta minun täytyisi nauttia olisi se Wictorian. -Minun pitää näyttää sinulle eräs paikka! Hymyilin Ottilialle, en jaksanut vastata mitään tytölle joka sitä ei kaivannut.
Olimme päätyneet jotenkin keskelle lampea veneellä. Maisema oli kaunein jota olin koskaan nähnyt, tai tulisin näkemään. Ottilia oli kaunis, mutta koppava. Hänen koppava asenteensa häiritsi minua suunnattomasti. Kuinka hän oletti itsestään liikoja. Toisaalta ei hänen tarvinnut olettaa, hän oli upea. Ei tosin yhtä upea kuin Wictoria. Olin koko päivän yrittänyt estellä itseäni vertailemasta heitä kahta, muttei se onnistunut. Wictoria oli upean sädehtivä, eksoottisella tavalla jokin kiehtoi hänessä. Hän oli kuin rubiini kultakolikoiden keskellä. Ottilia taas oli kultakolikko joka oli kiillotettu puhtaammaksi kuin muut. Hän oli tavallisen upea, kaunis joka mitaltaan. Vaaleat hiukset koristivat hänen vankkaa ruumistaan. Ottilia vei kaikkien huomiot itseensä kunnes Wictoria saapui keskuuteemme. Oli ilmiselvää että Wictorialla sekä Ottilialla oli kiistoja!
Olimme katselleet toisiamme hiljaa useita tunteja. Tiesin kellon olevan paljon ja seuraavana päivänä minulla olisi töitä, mutten jaksanut välittää. Jokin lumosi minut täysin Ottiliassa, jokin sai otteen sydämestäni ja pyöritteli sitä vinhaa tahtia. Jäätynyt sydämeni jälleen kieppui rinnassani. Olin lumoutunut ja aivan omissa maailmoissani. Tuntui kuin olisin saanut vahvaa haltijaviiniä. Nopeasti ilman varoitusta Ottilia tarttui niskastani ja veti itseään lähemmäksi. Sydämeni kiihdytti tahtiaan yhä kovemmaksi ja vatsassani lentelivät perhoset vinhaan tahtiin. Odotin seuraavaa askelta, mutta kun sitä ei kuulunut päätin kuroa jokaisen sentin väliltämme umpeen. Vedin nopeasti kasvomme yhteen ja asetin varovaisesti huuleni hänen omilleen. Vatsassani perhoset ryhtyivät voiton tanssiin. Sydämeni taas lämmitti koko kehoni tulikuumaksi. En tuntenut odottamaani räjähdystä, tunsin vain kuuman kaakaon joka siveli sisälmyksiäni. Tunsin Ottilian liikuttelevan huuliaan nopeasti omiani vasten. Hymyilin hänelle huuliamme vasten. Tunsin Ottilian innostuvan ja kaatoi vartalomme veneen pohjalle. Hän kiipesi hitaasti syliini ja hymyili kainosti.
YOU ARE READING
Reunalla
Romance"" "Kävelin yksin röökipaikalle ja katselin metsän reunalle jossa näin hänet, hänet niin kauniina istumassa yksin ja lukemassa. Katselin häntä, hänen hiuksiaan, kasvojaan, kuulasta ihoa ja silmiä. En koskaan ollut nähnyt mitään niin kaunista, vaikut...
