Reunalla

//3Kuulas Iho

Kävelin kouluun yksin, Mikke jälleen oli harkois. Mietin miks helvetis en ottanu lautaa alle, tuntui sillo hyvältä ajatukselta. Mua edelleen vitutti isän käytös, toisaalta mun ei varmaan kannata syyttää niitä juomisesta ku ite olin vetäny kans pään täytee. Mut mua edelleen mietitytti se tyttö, kuka se oli ja miks vietin sen kaa iltaa. Kaikki muut varmaan ajattelis että, "no sehä vaa oli sun joku bile muija". Mut mä en uskonu siihen, siinä tytössä oli jotain outoa ja uutta. En koskaan ollu nähny ketään samanlaista. Mietteeni keskeyty ku Avery rullas laudallaan mun luo ja läpsäsi suoraan mun päähän.

-Mitä vittuu Avery?!, kuulin tytön nauravan kimeää nauruaan. Katsoin tyttöön joka oli minua hieman pidempi. Avery oli todella pitkä tytöksi, itse olin 187-centtiä pitkä ja Avery taas 190-centtiä. Avery on ollut minulle kuin isosisko jota en koskaan ole omistanut. Hän on kaveriporukamme ainoa täysi-ikäinen. Ajatukseni katkesi jälleen kun tunsin tämän nostavan minut lautansa päälleen. Katsoin tyttöä ihmetellen ja tajusin että tämä haluaa auttaa.

-Mitä vittuu sä tääl yksin kävelet?, oisit nyt ees ottanu skede laudan!

Naurahdin tytön sanoille ja potkaisin vauhtia jalallani. Olimme Averyn kanssa mahdottomia, oikeastaan olimmehan sukua joten oli meillä jotain samoja geenejäkin veressämme. Kukaan ei koskaan voinut uskoa että olemme serkuksia kunnes kerromme. Avery ja minä olimme oikein kunnon ongelma duo. Tiesimme kuinka aiheuttaa hämmennystä ja kiusasimme opettajia tyhmillä tempuillamme.

Yhtäkkiä olimmekin jo koululla ja naurahdin Averylle joka kiljaisi nähdessään krapulaisen Deziren. Juoksin Averyn perässä tyttöjen luo. Dezire yökkäsi haistaessaan hajuveteni. Nauroin ja katsoin Averya joka nuhteli Dezirea ja suuteli tätä yhtäkkiä.

Mieleeni tuli yhtäkkiä Mikke ja Janet. - Arvatkaa ketkä kaks vietti eilen iltaa meijän vierashuoneessa, kysyn naurua pidätellessä.

-Ei voi olla totta nytkö ne vei sen säädön loppuu? Kysyi Dezire naurua pidätellen.

Avery kiljasi ja esitti pyörtyvän. Naurahdin tytöille ja suunnistin katseeni koulun oville. Yhtäkkiä näin tutun punapään kävelevän yksin kirja kädessä. Katsoin tyttöä silmät herkeämättä ja seurasin tämän liikkeitä. Tyttö käyttäytyi kuin kaunis maalaus. Hän käveli siroja askelia ja puikkelehti kirja kädessään ihmisten läpi helposti. Hänen jalkansa olivat luonnottoman sirot ja näytti kuin hän nousisi pian lentoon. Tytön kengät olivat yksinkertaiset ballerinat joten hämmennyin vielä enemmän. Huomasin nopeasti että tytöt katsoivat minua kysyvä ilme kasvoillaan. - Onks toi sun joku bile tyttö?, kysy Dezire varovasti. Katsoin tätä ja huomasin punan nousevan hänen poskille. - Ei, ei oo tai no, en tiiä mul on kuvii viikonlopun bileist ton tytön kaa, sanoin nopeasti. Katsoin Dezireä ja käänsin katseeni tuohon kauniiseen tyttöön joka luki. Huomasin molempien vaikuttavan hyvin samalta. Mut päätin unohtaa sen ja ajattelin vaa sen olevan joku hauska sattuma. Avery katseli kiinnostuneena myös tuota uutta tyttöä.

Kuulimme yhtäkkiä kellojen soivan ja lähdimme kävelemään luokkiin. Näin tuon kauniin punapään kävelevän kohti mua. Käteni Alko hikoo ja mietin että mitä tuolla jumalattarella oli asiana mulle. Avery ja Dezire lähtivät vaivautuneina kävelemään jo luokkiinsa päin ja mä pysähdyin. Tyttö lähestyi mua ja katsoin tämän kauniita kasvoja hymyillen.

-öhh hei, mä näin sut silloin siellä bileissä, nii aattelin et jos voisit saattaa mut maantiedon luokkaan? Tytön ääni oli kauniimpi kuin tuhat linnun laulua.

-Joo tottakai mullakin on tunti siellä!, vastasin nopeasti iloiten sisälläni.

-Voi kiitos paljon öhh?

-öö Mä oon Hunter, sanoin hieman vaivautunena.

-Kiva tutustua Hunter, mä oon Gaia, kuuntelin nimeä silmät välkkyen, jokin tuossa niemessä sai kehoni eloon. Tunsin pitkästä aikaa olevani elossa muutenkin kuin vain huumeilla.