KEIKKAKITARISTI // Blind Channel

Osa 1 - uusia alkuja

Me ollaan nyt hiottu tätä biisiä loputtomiin ja musta tuntuu, ettei se vieläkään tunnu yhtään siltä miltä sen pitäis", Joonas huokaisi ja pyöritteli plektraa kädessään. Turhauma miehen sisällä tuntui kasvaneen valtaviin mittasuhteisiin.

"Joo, siitä kertsistä varsinkin puuttuu jotain... massaa ehkä?" Olli nyökytteli.

"Ehkä mä voisin rakentaa siihen jonkun samplen?" Aleksi ehdotti mutta ehdotus kohtasi turhautuneen Joonaksen huudahduksen.

"Me kaikki tiedetään, että se tarttis toisen kitaran. Turha sitä on kieltää", Joonas parkaisi saaden Nikon kulmat kurtistumaan.

Hiljaisuus laskeutui studiolle, kun bändi yritti pohtia ratkaisua pulmaansa. Joku ehdotti, että bändi palaisi juurilleen ja Joel ryhtyisi soittamaan jälleen kitaraa keikoilla. Pitkätukka oli kieltäytynyt nopeasti ja varsin tehokkaasti. Vapaus mikkitelineestä oli Joelin mieleen. Aleksi yritti vielä uudestaan ehdottaa samplejen lisäämistä, mutta idea oli torpattu jo ihan käytännönsyistäkin. Aleksilla oli biisin aikana jo aivan riittävästi tekemistä ilmankin.

"Nyt mä tiedän!" Niko huusi pompaten pystyyn etsiäkseen puhelimensa.

"No kerro jo!" malttamaton Olli huudahti saaden muut nyökyttelemään.

"Mä en tiedä miksi mä en aikaisemmin keksinyt tätä", Niko jatkoi ravaten ympäri studiota.

"No herranen aika nyt Niko", Joel aloitti ja tarrasi lyhyempää poikaa harteista. "Jos et kerro, nii saat lähteä kotiin saman tien." Niko naurahti.

"Ainii joo, te ette pysty lukemaan mun ajatuksia. Mutta niin tehän tiedätte Lauran, mun kaksoissiskon, ei olla keretty nähdä niin paljoa sen kanssa kun haluisin, kun se on asunut muualla kun Helsingissä. Mutta se just eilen kerto mulle, että se on muuttamassa tänne!"

"Niin??"

"Niin, se soittaa kitaraa ja ollaan puhuttu sen kanssa, että joskus kun Blind Channelin graindaamisesta riittää aikaa, nii tehtäis joku yhteisproggis!" Niko puhui suu vaahdoten niin, että muiden täytyi pinnistellä pysyäkseen mukana.

"No mutta tuo se tänne, nii kokeillaan miten se toimis!"

"Mä soitan sille saman tien!" Niko huudahti ja lähes juoksi käytävään soittamaan.

Loput jätkistä jäivät istumaan treenikämpälle hämmentyneenä. Niko oli puhunut niin nopeasti, että heillä oli sulateltavaa tiedon määrässä. Viime kerrasta oli pari vuotta kun bändi oli oikeasti nähnyt Lauran, mutta kaikki tiesivät kuinka tärkeä tuo oli Nikolle. Ja se mikä oli tärkeää Nikolle, oli tärkeää myös heille.

Laura ja Niko olivat aina olleet läheisiä ja olivat sitä edelleen. Jokainen bändin jäsen tiesi, että Nikon Oulusta poismuuttaminen oli ollut kova pala heille kummallekin. Lopulta kuitenkin myös Laura oli muuttanut Oulusta jonnekin päin lähelle Venäjän rajaa poikaystävänsä perässä, mutta suhde oli mennyt lähiaikoina poikki. Mitä ilmeisemminkin tilanne oli ollut haastava, sillä Niko oli ollut aivan rikki muutaman viikon. He tuntuivat jakavan yhteisen sielun. Nyt nainen oli mitä ilmeisimminkin muuttamassa Helsinkiin ja näin lähemmäksi Nikoa.

Jokainen oli vaipunut omiin ajatuksiinsa pohtimaan mitä Lauran mahdollinen bändiin liittyminen merkkaisi. Joonas kuitenkin kyllästyi hiljaiseen pohdintaan ja heitti Ollia tyynyllä herättääkseen koko joukon ajatuksistaan.

"Et varmaan pysty kiipeemään ton kaapin päälle", Joonas haastoi Ollia ilkikurinen hymy kasvoillaan. Kaappi oli korkea, seinään pultattu varastokaappi, jonka yläosan ja katon välille jäi pieni rako.

"En ois niin varma", Olli virnuili. "Oon paljon notkeempi ja ketterämpi kun luulis."

"No kokeile sitten", Joonas haastoi ja sai muut kiinnostuneena seuraamaan tekemisiään.