KEIKKAKITARISTI // Blind Channel

Osa 10 - vallan merkillistä 1/2

Studiolla vallitsi turvallinen kaaos kun yhteen laitettiin monta muusikkoa, joista jokaisella oli enemmän tai vähemmän paljon mielipiteitä. Laura seurasi naureskellen joukon toimia.

"Toi on muuten tosi hyvä, mutta pitää varoa, ettei lähde keulimaan", Joonas sanoi, kun pojat kuuntelivat Nikon äänittämää hookkia.

"No, mutta vähän sen pitää kyllä potkasta", Niko väitti vastaan.

"'Vähän' on se avainsana", Joonas sanoi ja katsoi Niko alta kulmiensa.

"Okei tehään sun mielenmukainen otto myös. Ootko Ale valmis?"

Aleksi nyökkäsi ja painoi record-nappulaa. Niko lauloi hookkinsa tällä kertaa Joonaksen ohjeiden mukaisesti. Sen jälkeen sama pätkä soitettiin uudelleen ensin Nikon alkuperäisenä versiona ja sitten Joonaksen versiona. Hiljainen tuumaileva joukko istui kuunteluiden jälkeen ympäri studiota.

"Mun mielestä siinä mun versiossa on parempi just se aavistuksen överi hookki, joka hyökkää yllättävällä tavalla", Niko sanoi.

"Mun mielestä se on liikaa ja toi toka sopii paremmin kokonaisuuteen", Joonas taas puolestaan sanoi.

"Mitä sä Laura ajattelet?" Niko kysyi ja kääntyi katsomaan Lauraa joka oli yllättävästä huomiosta hämmentynyt.

"Öö... Musta tuntuu, että mä en oo paras sanomaan mitään", Laura sanoi ja kohtasi useamman parin hämmentyneitä silmiä. "Nii siis mä oon Nikon sisko ja Joonaksen - no joku, mut en ainakaan neutraali. Jäävään itteni tästä."

"Hyvä pointti", Aleksi sanoi ja ohjasi keskustelun poikien väliseksi.

Laura jäi pohtimaan suhdettaa Joonakseen. Hän todentotta ei ollut neutraali Joonakselle - eikä sen suuremmin ainakaan vihamies. Mutta oliko liian aikaista kutsua Joonasta poikaystäväksi?

Poikaystävä. Sana, joka sai tunteet heittämään kuperkeikkaa.

Joonaksesta sai herkästi kuvan, ettei hän ottanut mitään tai ketään vakavasti ja vain pyöri hukkaamassa kaiken itsensä mukaan lukien. Kuitenkin Laura oli saanut aikaisemminkin todistaa Joonaksesta toisen puolen. Tuo puoli tuli taas esiin, kun Joonas halusi saada musiikista kaikista toimivimman. Joonas myös oli se, joka piti junan liikkeellä listoineen ja huomioineen. Laura rakasti sitä puolta Joonaksessa.

Ei sillä että siinä toisessakaan puolessa olisi ollut mitään vikaa. Se kaikkeen heittäytyvä, oman ja tarvittaessa myös muiden elämän pelle, joka sai jokaisen hyvälle tuulelle - ja sitäkin Laura rakasti.

Joonaksessa oli myös ihana huolehtiva puoli, joka tuli esiin studiolla. Laura ei oikein osannut osallistua mihinkään ja toisaalta vain nauttikin seuraamisesta. Joonas kuitenkin aina pistäytyi istumassa Lauran vieressä ja antoi huomaamattomia pusuja aina kuin ehti.

Bändi kiusoittelikin Joonaksen rakastuneen eikä mies sitä kieltänytkään. Kuulemma onni näkyi heistä pitkälle eikä Laura voinut sitä kieltääkään. Jossain kaiken keskellä Laura bongasi Nikon istumassa yksinään studion laitamilla, joten nainen meni ja istuutui Nikon viereen.

"Ootko katkera, kun Joonas valitsi väärän Moilasen?" Laura heitti ja pukkasi veljeään kylkeen.

"Eiku päinvastoin, saat pitää sen kokonaan itelläs", Niko nauroi.

"Eiköhän se vielä tuu sunkin kylkeen tarvittaessa kiehnäämään", Laura jatkoi ja Niko nauroi hiukan lisää. Sitten hän vakavoitui.

"Näin tosissaan sanottuna, mä oon onnellinen siitä, että teillä on jotain."

"Ai nytkö et enää varottele siitä?"

"En oo nähnyt sua koskaan noin onnellisena. Joonaskin näyttää siltä, että se palvoo sua. Pidä kiinni tosta idiootista. Se sopii meidän sukuun tosi hyvin", Niko sanoi ja se sai kyyneleet kohoamaan Lauran silmiin.