KEIKKAKITARISTI // Blind Channel

Epilogi

Kesä oli vaihtunut syksyyn ja lämpimät illat kylmempiin. Vaikka kesän keikat olivat ohitse ja bändin oli tarkoitus pitää pari viikkoa taukoa musiikintekemisestä, oli bändi kuitenkin pikku hiljaa valunut treenikämpälle jo muutaman päivän jälkeen.

Kaikki oli nyt hyvin. Kaikki oli normaalisti. Kaikki tämä merkitsi pääsääntöisesti hallittua kaaosta. Aleksi istui tietokoneen äärellä kuten niin monta kertaa aiemmin. Aivan yhtälailla niin kuin monta kertaa aiemminkin Joel istui nojatuolissa hautautuneena puhelimeensa mitä luultavimminkin tutkimassa erinäisiä tilastoja biisien menestymisestä.

Tommi seisoi kahvinkeittimen ääressä tuijottaen konetta vaativasti ikään kuin yrittäen saada sen toimimaan nopeammin. Miehen vieressä seisoi Olli, jonka suu kävi taukoamatta. Suusta ei tullut ulos mitään oleellista ja Tommi vaikutti eristäneen itsensä keskustelusta. Ollia se ei tuntunut haittaavan.

Aleksi laittoi koneeltaan jotain musiikkia soimaan ja se sai Nikon riehaantumaan biisin tahtiin. Joonas istui Lauran vieressä ja vilkaisi naista nopeasti. Laura naurahti.

"Ei sun multa tarvi lupaa kysyä. Senkus meet ja riehut sydämes kyllyydestä", Laura sanoi ja taputti Joonasta olalle.

"Tässä on vaan niin kiva. Ja pitää varmistaa, että et häviä mihinkään", Joonas sanoi ja pussasi Lauraa poskelle.

"En mä mihinkään ole lähdössä."

"Ai oliko toi lupaus, että jatkat syksyllä?" Joonas kysyi ja sai muut lopettamaan se mitä he olivat tekemässä.

Aleksi laittoi musiikin pois ja hiljaisuudessa kuusi paria silmiä tuijottivat Lauraa odottaen tämän vastausta. Laura hymyili lempeästi katsoen jokaista heistä vuorotellen silmiin.

"Mä lupasin teille, että tulen kesäksi mukaan", Laura aloitti.

"Niin??" kuoro ääniä sanoi. Laura naurahti.

"Mutta mä luulen, että meille kaikille tekee hyvää, jos mä en oo enää syksyllä mukana."

Kukaan ei osannut sanoa mitään.

"Hei älkää olko noin järkyttyneitä. Teidän musa toimii tosi hyvin ilman muakin. Paremminkin."

"Mutta ethän sä voi", Joonas parahti.

"Rakas, mä voin tulla edelleen vaikka joka päivä hengaa teidän kanssa - ja sun kanssa mä hemgaan päivittäin joka tapauksessa - mutta en mä halua soittaa teidän kanssa. Voin tulla keikoille teidän suurimmaksi faniksi", Laura sanoi.

"Se on sitten sovittu!" Niko sanoi ja tuli shown vuoksi paiskaamaan kättä Lauran kanssa.

Järkytyksestä selvittyään kaikki palasi takaisin vanhaan uomaansa. Aleksi laittoi biisin soimaan Nikon ja Joonaksen riehuessa sen tahdissa. Joel palasi takaisin puhelimensa pariin ja hymyili toisinaan tyytyväisenä näylle.

Olli ja Tommi palasivat keittiöön, jossa kahvi oli jo tippunut. Ollin suu kuitenkin edelleen kävi lakkaamatta, kunnes Tommi sanoi jotain luultavasti painokelvotonta ja Olli räjähti nauruun.

Turvallinen rentous sai Lauran hymyilemään koko naamallaan. Bändi oli joukko apinoita, kuten he itseään nimittivät, mutta juuri se teki heistä heidät. Eikä Laura olisi vaihtanut sitä mihinkään muuhun.

————————
Se oli sitten siinä. Kuka olisi uskonut, että tähän lopulta tulee näin monta osaa. Kiitos kun luitte, kommentoitte ja tykkäsitte. Merkitsee paljon. Melkein haikea olo luopua Laurasta ja tästä kaikesta, mutta kuten jo lupailin, on jossain vaiheessa tarkoitus aloittaa toinen tarina. Muttei siitä sen enempää. Laittakaa mut seurantaan, niin näätte kun tulee uutta. ;)

Kiitos!